Perimän ja ympäristön vaikutus älykkyyteen
Salin, Pinja (2025-03-19)
Perimän ja ympäristön vaikutus älykkyyteen
Salin, Pinja
(19.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032420500
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032420500
Tiivistelmä
Perimä ja ympäristö vaikuttavat yksilöiden välisiin älykkyyseroihin. Älykkyys on yksi psykologian tutkituimmista ominaisuuksista, ja sen perinnöllisyyttä on tutkittu sekä kaksos- että molekyyligenetii-kan tutkimuksilla. Tutkimukset osoittavat, että älykkyys on monitekijäinen ominaisuus, jonka ilmene-miseen vaikuttavat sekä geneettiset että ympäristötekijät.
Älykkyyden määrittely on monimutkaista, mutta sen parhaana määritelmänä pidetään Spearmanin yleistä älykkyystekijää, joka kuvastaa kognitiivisten kykyjen laaja-alaisuutta. Älykkyyttä voidaan mita-ta älykkyysosamäärätesteillä, jotka arvioivat yleistä älykkyystekijää ja ilmoittavat arvot älyk-kyysosamääränä. Kaksostutkimukset viittaavat siihen, että perinnöllisyysaste kasvaa iän myötä ja voi aikuisuudessa olla jopa 80 %, kun taas lapsuudessa ympäristön vaikutus on suurempi. Genotyyppi–ympäristökorrelaatiot ja -interaktiot selittävät perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksia älykkyyden kehittymisessä.
Sosioekonomisen aseman on havaittu vaikuttavan älykkyyden heritabiliteettiin, mutta tämä ilmiö on toistaiseksi havaittu vain yhdysvaltalaisissa aineistoissa. Alhaisemman sosioekonomisen aseman omaavilla yksilöillä ympäristötekijöiden vaikutus on suurempi älykkyyden vaihteluun kuin korkeam-man aseman omaavilla. Eroja on selitetty yhteiskunnallisilla tekijöillä, kuten koulutuksen ja terveyden-huollon saatavuudella.
Perimän ja ympäristön vuorovaikutus älykkyyden muovautumisessa on monimutkainen ilmiö, jota ei voida pelkistää yksittäisiin vaikutuksiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että älykkyyden tutkimus jatkuu edelleen, ja tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimuksia geneettisten ja ym-päristötekijöiden keskinäisistä vaikutusmekanismeista.
Älykkyyden määrittely on monimutkaista, mutta sen parhaana määritelmänä pidetään Spearmanin yleistä älykkyystekijää, joka kuvastaa kognitiivisten kykyjen laaja-alaisuutta. Älykkyyttä voidaan mita-ta älykkyysosamäärätesteillä, jotka arvioivat yleistä älykkyystekijää ja ilmoittavat arvot älyk-kyysosamääränä. Kaksostutkimukset viittaavat siihen, että perinnöllisyysaste kasvaa iän myötä ja voi aikuisuudessa olla jopa 80 %, kun taas lapsuudessa ympäristön vaikutus on suurempi. Genotyyppi–ympäristökorrelaatiot ja -interaktiot selittävät perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksia älykkyyden kehittymisessä.
Sosioekonomisen aseman on havaittu vaikuttavan älykkyyden heritabiliteettiin, mutta tämä ilmiö on toistaiseksi havaittu vain yhdysvaltalaisissa aineistoissa. Alhaisemman sosioekonomisen aseman omaavilla yksilöillä ympäristötekijöiden vaikutus on suurempi älykkyyden vaihteluun kuin korkeam-man aseman omaavilla. Eroja on selitetty yhteiskunnallisilla tekijöillä, kuten koulutuksen ja terveyden-huollon saatavuudella.
Perimän ja ympäristön vuorovaikutus älykkyyden muovautumisessa on monimutkainen ilmiö, jota ei voida pelkistää yksittäisiin vaikutuksiin. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että älykkyyden tutkimus jatkuu edelleen, ja tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimuksia geneettisten ja ym-päristötekijöiden keskinäisistä vaikutusmekanismeista.