“Näen kuinka paksu lasiseinä minun ja muiden ihmisten välillä on.” : Yläkouluikäisten kokemuksia yksinäisyydestä ja ostrakismista
Artiola, Karri; Mäntysaari, Laura (2025-02-28)
“Näen kuinka paksu lasiseinä minun ja muiden ihmisten välillä on.” : Yläkouluikäisten kokemuksia yksinäisyydestä ja ostrakismista
Artiola, Karri
Mäntysaari, Laura
(28.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032822071
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032822071
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitetään, millaisia kokemuksia yläkouluikäisillä nuorilla on koulussa
kokemastaan yksinäisyydestä ja ostrakismista, sekä millaisia keinoja heillä on oman tai toisten
yksinäisyyden helpottamiseen. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä nuorten kokemasta
yksinäisyydestä ja ostrakismista, sekä tuottaa tietoa siitä, miten oppilaitoksissa voitaisiin tunnistaa ja
ehkäistä yksinäisyyttä. Tavoitteena on lisätä myös ymmärrystä yksinäisyydestä ja ostrakismista
ilmiönä.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Robert S. Weissin sosiaalisen ja emotionaalisen
yksinäisyyden teoria, sekä sosiaalipsykologi Kipling D. Williamsin teorian ostrakismista. Tämän
lisäksi tutkimuksessa käytettiin aiempaa tutkimustietoa lasten ja nuorten yksinäisyydestä.
Tutkimuksen aineistona käytettiin School to Belong –ohjelman keräämää yksinäisyyskyselyn aineistoa
vuodelta 2023. School to Belong -ohjelman taustalla ovat Turun Yliopiston opettajankoulutuslaitos ja
HelsinkiMissio yhteistyössä Aluehallintoviraston ja Opetushallituksen kanssa, ja sen tavoitteena on
kehittää pitkäkestoinen toimintamalli yksinäisyyden tunnistamiseksi ja vähentämiseksi Suomen
kaikissa oppilaitoksissa. School to Belong –ohjelman yksinäisyyskyselystä tutkimuksen aineistoon
rajattiin 114 vastaajaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin
avulla, tutkimuksessa käytettyyn teoreettiseen viitekehykseen nojaten.
Tulosten perusteella yksinäisyys aiheuttaa nuorten arjessa vaikeita psyykkisiä oireita, kuten
eristäytyneisyyttä, masennusta, negatiivisia ajatuksia itsestään ja elämästä, sekä erilaisia kipuja.
Nuoret ovat myös epävarmoja oman ja toisten yksinäisyyden helpottamisesta ja toivovat tähän
aikuisilta ja oppilaitoksen henkilökunnalta apua ja ratkaisuja. Tuloksissa myös ilmeni, että ostrakismi
oli yleinen kokemus nuorten arjessa. Ostrakismi näkyy nuorten arjessa muun muassa syrjintänä,
kiusaamisena, huomiotta jättämisenä sekä sosiaalisena vetäytymisenä. Huomion arvoista tuloksissa oli
nuorten kuvaukset ostrakismin non-verbaalisuudesta. Nuorten kuvauksissa ostrakismi esiintyi
oppilaitoksessa huomiotta jättämisenä, katseina ja eleinä. Tutkimustulokset vahvistivat aiempaa
tutkimusta yksinäisyydestä ja ostrakismista.
Tutkimus toteutettiin pro gradu -tutkielmana, joten käytetty aineisto on pieni ja tutkimuksen tulokset
suuntaa antavia. Tulokset antavat kuitenkin ajankohtaista tietoa siitä, että oppilaitokset ovat tärkeässä
roolissa ehkäisemässä ja vähentämässä yksinäisyyttä ja tämä on tutkimustulosten valossa myös
nuorten toive.
kokemastaan yksinäisyydestä ja ostrakismista, sekä millaisia keinoja heillä on oman tai toisten
yksinäisyyden helpottamiseen. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä nuorten kokemasta
yksinäisyydestä ja ostrakismista, sekä tuottaa tietoa siitä, miten oppilaitoksissa voitaisiin tunnistaa ja
ehkäistä yksinäisyyttä. Tavoitteena on lisätä myös ymmärrystä yksinäisyydestä ja ostrakismista
ilmiönä.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi Robert S. Weissin sosiaalisen ja emotionaalisen
yksinäisyyden teoria, sekä sosiaalipsykologi Kipling D. Williamsin teorian ostrakismista. Tämän
lisäksi tutkimuksessa käytettiin aiempaa tutkimustietoa lasten ja nuorten yksinäisyydestä.
Tutkimuksen aineistona käytettiin School to Belong –ohjelman keräämää yksinäisyyskyselyn aineistoa
vuodelta 2023. School to Belong -ohjelman taustalla ovat Turun Yliopiston opettajankoulutuslaitos ja
HelsinkiMissio yhteistyössä Aluehallintoviraston ja Opetushallituksen kanssa, ja sen tavoitteena on
kehittää pitkäkestoinen toimintamalli yksinäisyyden tunnistamiseksi ja vähentämiseksi Suomen
kaikissa oppilaitoksissa. School to Belong –ohjelman yksinäisyyskyselystä tutkimuksen aineistoon
rajattiin 114 vastaajaa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan ja aineistolähtöisen sisällönanalyysin
avulla, tutkimuksessa käytettyyn teoreettiseen viitekehykseen nojaten.
Tulosten perusteella yksinäisyys aiheuttaa nuorten arjessa vaikeita psyykkisiä oireita, kuten
eristäytyneisyyttä, masennusta, negatiivisia ajatuksia itsestään ja elämästä, sekä erilaisia kipuja.
Nuoret ovat myös epävarmoja oman ja toisten yksinäisyyden helpottamisesta ja toivovat tähän
aikuisilta ja oppilaitoksen henkilökunnalta apua ja ratkaisuja. Tuloksissa myös ilmeni, että ostrakismi
oli yleinen kokemus nuorten arjessa. Ostrakismi näkyy nuorten arjessa muun muassa syrjintänä,
kiusaamisena, huomiotta jättämisenä sekä sosiaalisena vetäytymisenä. Huomion arvoista tuloksissa oli
nuorten kuvaukset ostrakismin non-verbaalisuudesta. Nuorten kuvauksissa ostrakismi esiintyi
oppilaitoksessa huomiotta jättämisenä, katseina ja eleinä. Tutkimustulokset vahvistivat aiempaa
tutkimusta yksinäisyydestä ja ostrakismista.
Tutkimus toteutettiin pro gradu -tutkielmana, joten käytetty aineisto on pieni ja tutkimuksen tulokset
suuntaa antavia. Tulokset antavat kuitenkin ajankohtaista tietoa siitä, että oppilaitokset ovat tärkeässä
roolissa ehkäisemässä ja vähentämässä yksinäisyyttä ja tämä on tutkimustulosten valossa myös
nuorten toive.