Lasten kasvo- ja kallomurtumiin liittyvät oheisvammat
Laitila, Janni (2025-03-04)
Lasten kasvo- ja kallomurtumiin liittyvät oheisvammat
(04.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032822113
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032822113
Tiivistelmä
Lasten kallo- ja kasvomurtumiin liittyy oheisvammojen riski. Oheisvammat ovat kasvojen ulkopuolella sijaitsevia vammoja, joita ovat esimerkiksi aivovammat, niskan ja kaulan alueen vammat sekä rangan, raajojen ja sisäelinten vammat. Aivovamma on yleinen kasvo- ja kallomurtumiin liittyvä oheisvamma.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten kasvo- ja kallomurtumiin liittyvien oheisvammojen esiintyvyyttä ja piirteitä. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää oheisvamman saaneiden potilaiden kliinisiä ja demografisia piirteitä sekä niiden yhteyttä oheisvammoihin.
Tutkimus on retrospektiivinen kohorttitutkimus alle 16-vuotiaista lapsista, joilla on diagnosoitu kasvo- ja/tai kallomurtuma Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2013–2020. Tutkimuksen parametrit on aiemmin kerätty Excel-taulukkoon, jossa potilaat on anonymisoitu. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri myönsi tutkimukselle luvan 6.2.2017.
Excel-taulukkoon on taulukoitu potilaiden ikä, sukupuoli, vamman etiologia, murtuman tyyppi, kasvomurtuman tyyppi, oheisvammat, vammautuneiden elinjärjestelmien määrä, aivovammat, likrvorvuoto, intuboinnin ja tehohoidon tarve, menehtyminen ja menehtymisen syy. Potilaat on jaettu näiden tekijöiden perusteella eri ryhmiin.
Potilaita oli tutkimuksessa yhteensä 241, joista enemmistö oli poikia (65,6 %). 22,0 %:lla potilaista oli oheisvamma. Aivovamma oli yleisin oheisvamma (14,9 %). Oheisvammat olivat yleisimpiä tytöillä ja niitä esiintyi eniten vanhimmissa ikäryhmissä eli 10–12-vuotiailla ja 13–15-vuotiailla. Oheisvammaan johtivat erityisesti korkeaenergiset vammamekanismit, kuten moottoriajoneuvo-onnettomuus (65,6 %) ja korkealta putoaminen (26,8 %). Lisäksi kasvo- ja kallomurtuman saaneet potilaat (50,0 %) sekä vain kallomurtuman saaneet potilaat (38,0 %) saivat eniten oheisvammoja.
Tämä tutkimus vahvistaa aiempia tuloksia, että vammamekanismilla ja murtumatyypillä on selvä yhteys oheisvammoihin. Erityisesti suurienergiset vammamekanismit ja kallomurtumat altistavat oheisvammoille. Aivovammat ovat yleisiä oheisvammoja, mikä on luonnollista, sillä kallon luiden tehtävä on suojella aivoja. Oheisvammat ovat tytöillä jonkin verran yleisempiä kuin pojilla, joka voi johtua sukupuolten välisistä anatomisista ja etiologisista eroista.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lasten kasvo- ja kallomurtumiin liittyvien oheisvammojen esiintyvyyttä ja piirteitä. Lisäksi tutkimuksessa haluttiin selvittää oheisvamman saaneiden potilaiden kliinisiä ja demografisia piirteitä sekä niiden yhteyttä oheisvammoihin.
Tutkimus on retrospektiivinen kohorttitutkimus alle 16-vuotiaista lapsista, joilla on diagnosoitu kasvo- ja/tai kallomurtuma Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2013–2020. Tutkimuksen parametrit on aiemmin kerätty Excel-taulukkoon, jossa potilaat on anonymisoitu. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri myönsi tutkimukselle luvan 6.2.2017.
Excel-taulukkoon on taulukoitu potilaiden ikä, sukupuoli, vamman etiologia, murtuman tyyppi, kasvomurtuman tyyppi, oheisvammat, vammautuneiden elinjärjestelmien määrä, aivovammat, likrvorvuoto, intuboinnin ja tehohoidon tarve, menehtyminen ja menehtymisen syy. Potilaat on jaettu näiden tekijöiden perusteella eri ryhmiin.
Potilaita oli tutkimuksessa yhteensä 241, joista enemmistö oli poikia (65,6 %). 22,0 %:lla potilaista oli oheisvamma. Aivovamma oli yleisin oheisvamma (14,9 %). Oheisvammat olivat yleisimpiä tytöillä ja niitä esiintyi eniten vanhimmissa ikäryhmissä eli 10–12-vuotiailla ja 13–15-vuotiailla. Oheisvammaan johtivat erityisesti korkeaenergiset vammamekanismit, kuten moottoriajoneuvo-onnettomuus (65,6 %) ja korkealta putoaminen (26,8 %). Lisäksi kasvo- ja kallomurtuman saaneet potilaat (50,0 %) sekä vain kallomurtuman saaneet potilaat (38,0 %) saivat eniten oheisvammoja.
Tämä tutkimus vahvistaa aiempia tuloksia, että vammamekanismilla ja murtumatyypillä on selvä yhteys oheisvammoihin. Erityisesti suurienergiset vammamekanismit ja kallomurtumat altistavat oheisvammoille. Aivovammat ovat yleisiä oheisvammoja, mikä on luonnollista, sillä kallon luiden tehtävä on suojella aivoja. Oheisvammat ovat tytöillä jonkin verran yleisempiä kuin pojilla, joka voi johtua sukupuolten välisistä anatomisista ja etiologisista eroista.