Toimitusketjun vastuullisuus suomalaisissa elintarvikealan yrityksissä – Näkökulmana EU:n yritysvastuudirektiivi

Abstract

Globalisaatio ja kansainvälisten toimitusketjujen kasvu ovat vauhdittaneet talouskasvua ja nostaneet elintasoa, mutta samalla aiheuttaneet vakavia ihmisoikeus- ja ympäristöhaasteita. Elintarviketeollisuus on yksi merkittäviä vastuullisuushaasteita kohtaavista toimialoista. Ruokaketju on keskeinen kasvihuonepäästöjen ja luontokadon lähde, ja maatalouden työvoimavaltaisuus lisää sosiaalisen vastuun riskejä erityisesti kehittyvissä maissa. Samaan aikaan maailman väestönkasvu lisää painetta siirtyä kestävämpään ruoantuotantoon. Vaatimukset tiukemmasta vastuullisuuslainsäädännöstä saivat vastauksen heinäkuussa 2024, kun Euroopan unionissa astui voimaan direktiivi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta (engl. Corporate Sustainability Due Diligence Directive, ’CSDDD’ tai ’CS3D’). Yritysvastuudirektiivinä Suomessa tunnettu säädös velvoittaa suuryrityksiä tunnistamaan, arvioimaan, ehkäisemään ja lieventämään toimintaketjunsa (engl. Chain of activities) haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia. Direktiiviä aletaan soveltaa yrityksiin vaiheittain, alkaen suurimmista yrityksistä vuonna 2027. Direktiivin noudattamatta jättämisestä voi seurata merkittäviä sanktioita, oikeustoimia ja mainehaittoja, joten soveltamisalaan kuuluvien yritysten on syytä aloittaa valmistautuminen jo nyt. Aiheen uutuuden takia tutkimustieto yritysten toimien nykytilasta suhteessa direktiiviin tai keinoista vastata sen vaatimuksiin on kuitenkin rajallista. Tämä tutkimus kartoittaa, miten suomalaiset elintarvikealan suuryritykset toteuttavat vastuullisuutta toimitusketjuissaan EU:n yritysvastuudirektiivin näkökulmasta. Koska kestävyyteen liittyvän epävarmuuden hallinta on keskeistä sekä vastuullisessa toimitusketjujen johtamisessa että direktiivin asettaman huolellisuusvelvoitteen toteuttamisessa, tutkimusongelmaa lähestytään tiedonkäsittelyteorian (engl. Information Processing Theory, IPT) kautta. Tutkimuskysymykset ovat 1) Millaisia toimitusketjun vastuullisuutta tukevia tiedonkäsittelyn keinoja elintarviketeollisuuden suomalaisyritykset käyttävät? Ja 2) Miten nämä keinot vastaavat EU:n yritysvastuudirektiivin vaatimuksiin? Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin direktiivin asettamia velvoitteita ja laadittiin viitekehys toimitusketjun vastuullisuutta tukevista tiedonkäsittelyn keinoista, jotka auttavat erityisesti elintarvikealan yrityksiä toteuttamaan näitä velvoitteita. Viitekehyksen pohjalta suoritettiin laadullinen sisällönanalyysi Suomen elintarvikealan viiden suurimman yrityksen vuoden 2023 vastuullisuusraportoinnista. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikki tarkastellut yritykset reagoivat kestävyyteen liittyvään epävarmuuteen sekä kasvattamalla tiedonkäsittelykapasiteettiaan että vähentämällä tiedonkäsittelytarpeitaan. Kaikki viisi viitekehyksen mukaista tiedonkäsittelymekanismia, samoin kuin suurin osa mekanismeihin kuuluvista keinoista, olivat käytössä kaikissa tarkastelluissa yrityksissä. Tulokset osoittavat, että suomalaisilla elintarvikealan suuryrityksillä on jo nyt käytössään monipuolinen joukko mekanismeja, joiden avulla ne hallitsevat toimitusketjunsa haitallisia ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia. Direktiivi saattaa kuitenkin edellyttää toiminnan laajentamista esimerkiksi uusien raaka-aineiden, useampien toimittajien tai toimitusketjun syvempien tasojen kattamiseksi. Lopulta direktiivin suhteellisuusperiaate ja asianmukaisten toimenpiteiden tulkinta määrittävät, katsotaanko yritysten toimet riittäviksi. Tutkimusotos kattaa kaikki direktiivin alaiset suomalaiset elintarvikealan yritykset, tarjoten kattavan kuvan alan vastuullisuustoimista. Tulokset voivat tukea sekä direktiivin piiriin kuuluvien yritysten valmistautumista että muiden yritysten vastuullisuustoimien kehittämistä toimitusketjuissa.