Sammalten mikrosienten lajirunsaus lumenviipymillä

Abstract

Sammalilla elää paljon niitä isäntinään tai kasvualustoinaan käyttäviä mikrosieniä. Mikrosieniä elää myös lumenviipymien sammalilla. Lumenviipymät on arvioitu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi luontotyypiksi, jonka olosuhteita erityisesti ilmastonmuutoksen ennustetaan muuttavan. Tämä vaikuttaa todennäköisesti myös niillä elävien sammalten mikrosienten lajistoon. Tutkin sammalilla elävien mikrosienten lajirunsautta lumenviipymillä ja lajirunsauteen vaikuttavia ympäristötekijöitä. Tavoitteenani on selvittää, miten sienten lajimäärä vaihtelee lumenviipymältä tunturikankaalle sijoittuvalla kasvillisuusgradientilla, ja mitkä tekijät selittävät lajimäärän vaihtelua. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2021 ja 2022 Putte2 – Lumenviipymät -hankkeessa Utsjoelta, Saariselältä, Käsivarresta ja Pallas-Ounastuntureilta. Aineisto kerättiin lumenviipymiltä linjaotantana (24 linjaa) joka toiselta tutkimusruudulta (yhteensä 95 ruutua). Kaikista ruuduilla esiintyvistä sammallajeista kerättiin sekanäytteet, jotka myöhemmin massasekvensoitiin. Saadusta DNA-sekvenssiaineistosta havaittiin sammalten lisäksi myös kanta- ja kotelosienten sekvenssejä. Tarkastelin sekvenssiaineistosta saamani sienten lajimäärän vaihtelua topografialuokissa, tutkimusalueilla ja lumenviipymätyypeillä tilastollisten tunnuslukujen avulla, ja ympäristötekijöiden, kuten kasvillisuuden, vaikutusta lajimäärään yleistetyillä lineaarisilla sekamalleilla. Tutkituista alueista lajimäärä oli keskimääräisesti suurin Pallaksella ja Saariselällä, ja pienempi Käsivarressa ja Utsjoella. Lumenviipymätyypeistä lajimäärä oli keskimääräisesti suurin matalasaraisilla ja -heinäisillä lumenviipymillä ja pienin varpuisilla lumenviipymillä. Lajimäärän vaihtelua kasvillisuusgradientilla kuvasi habitaattia paremmin varpujen suhteellinen peittävyys. Sen kasvaessa lajimäärä väheni, mikä viittaa siihen, että varpuisilla paikoilla, kuten tunturikankailla ja varpuisilla lumenviipymillä, lajimäärä oli pienempi kuin vähemmän varpuisilla paikoilla, kuten lumenviipymillä. Varpuiset paikat eroavat vähemmän varpuisista myös sammalyhteisöltään ja kasvuolosuhteiltaan. Lajimäärä väheni myös lehtisammalten lajimäärän kasvaessa, mikä voi viitata siihen, että aineistossa on mukana joitakin useamman mikrosienilajin suosimaa lehtisammallajia, joiden vallitsevuus paikalla lisää sienten lajimäärää enemmän kuin sammallajien suurempi määrä. Tutkimusta tarvitaan lisää, jotta voitaisiin arvioida lumenviipymien olosuhteiden muuttumisen vaikutuksia niiden sammalsieniyhteisöihin. Sieniyhteisöjen lajirunsauden lisäksi tulisi tutkia sienten lajikoostumusta sekä näiden suhdetta lumenviipymien sammalyhteisöihin ja kasvuolosuhteisiin.