"Todellisuus rakennetaan sanoilla. –Se ei ole missään niin totta, kuin eläinteollisuudessa." Toisenlajisten trauman kielellistäminen Elli Valtosen romaanissa Tainnutuskehto
Miettinen, Maria (2025-03-26)
"Todellisuus rakennetaan sanoilla. –Se ei ole missään niin totta, kuin eläinteollisuudessa." Toisenlajisten trauman kielellistäminen Elli Valtosen romaanissa Tainnutuskehto
(26.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025040724356
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025040724356
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään muiden lajien traumakokemusten kielellistämistä ja kaunokirjallis-ta representaatiota Elli Valtosen romaanissa Tainnutuskehto (2023). Tutkielman tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten kielen ulkopuolella toimivien ei-inhimillisten olentojen kärsimystä voidaan kuvata ihmiskertojan näkökulmasta. Keskeisiä tutkimuskohteita ovat ihmis-henkilöhahmojen ja muiden lajien edustajien väliset toimijuudet, kärsimyksen vaikutukset sekä trauman sanoittaminen. Tutkimus keskittyy erityisesti tuotantoeläinten asemaan. Romaanin kuvauksia peilataan myös todellisen maailman eläinpoliittiseen kontekstiin.
Tainnutuskehdossa eri lajien tuottamat traumakertomukset konkretisoituvat tekstin tasolla kertojan havainnoinnissa ja muiden henkilöhahmojen välisessä dialogissa. Vaikka toisenlajisilla ei ole romaanissa kielellistä toimijuutta, heidän kokemuksensa sanallistuvat läsnäolon, miljöön kuvailun ja kaunokirjallisen retoriikan avulla.
Poliittinen tutkimusnäkökulma paljastaa toisenlajisten aseman rakenteellisen väkivallan kohteina. Heidän olemassaoloaan kielellistetään yhteiskunnassa osana tuotantokoneistoa, eikä yksilöllisinä, persoonallisina toimijoina. Tainnutuskehdossa ihmishenkilöhahmojen opinnot eläinlääketieteen instituutiossa edustavat miljöötä, jossa toisenlajisten toimijuutta määrittelevät tekninen kieli ja ajatus toisenlajisen ruumiista välinearvona.
Tutkimustuloksissa toisenlajiset nähdään traumakertomuksen tuottajina. Traumakertomuksen tuottaminen perustuu Tainnutuskehdossa kertojan ja esimerkiksi sian tai naudan väliseen jaettuun trauman tilaan ja toisenlajisten ruumiilliseen läsnäoloon. Muun tutkimuksen tuotoksena syntyy käsite ruumiinkertomus, jonka avulla tarkastellaan toisenlajisten kaunokirjallista toimijuutta. Ihmiskertoja toimii toisenlajisten yksilöllisen ja kollektiivisen trauman sanallis-tajana.
Teoreettisena kehyksenä toimivat Riitta Jytilän tutkimus Traumaattinen muisti nykyproosassa (2022) sekä Toni Lahtisen ja Markku Lehtimäen toimittama teos Äänekäs kevät – Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus (2008). Teoreettinen kirjallisuus tukee kielellistämisen, inhimillisen ja ei-inhimillisen suhteen ja traumakokemuksen havainnointia.
Tainnutuskehdossa eri lajien tuottamat traumakertomukset konkretisoituvat tekstin tasolla kertojan havainnoinnissa ja muiden henkilöhahmojen välisessä dialogissa. Vaikka toisenlajisilla ei ole romaanissa kielellistä toimijuutta, heidän kokemuksensa sanallistuvat läsnäolon, miljöön kuvailun ja kaunokirjallisen retoriikan avulla.
Poliittinen tutkimusnäkökulma paljastaa toisenlajisten aseman rakenteellisen väkivallan kohteina. Heidän olemassaoloaan kielellistetään yhteiskunnassa osana tuotantokoneistoa, eikä yksilöllisinä, persoonallisina toimijoina. Tainnutuskehdossa ihmishenkilöhahmojen opinnot eläinlääketieteen instituutiossa edustavat miljöötä, jossa toisenlajisten toimijuutta määrittelevät tekninen kieli ja ajatus toisenlajisen ruumiista välinearvona.
Tutkimustuloksissa toisenlajiset nähdään traumakertomuksen tuottajina. Traumakertomuksen tuottaminen perustuu Tainnutuskehdossa kertojan ja esimerkiksi sian tai naudan väliseen jaettuun trauman tilaan ja toisenlajisten ruumiilliseen läsnäoloon. Muun tutkimuksen tuotoksena syntyy käsite ruumiinkertomus, jonka avulla tarkastellaan toisenlajisten kaunokirjallista toimijuutta. Ihmiskertoja toimii toisenlajisten yksilöllisen ja kollektiivisen trauman sanallis-tajana.
Teoreettisena kehyksenä toimivat Riitta Jytilän tutkimus Traumaattinen muisti nykyproosassa (2022) sekä Toni Lahtisen ja Markku Lehtimäen toimittama teos Äänekäs kevät – Ekokriittinen kirjallisuudentutkimus (2008). Teoreettinen kirjallisuus tukee kielellistämisen, inhimillisen ja ei-inhimillisen suhteen ja traumakokemuksen havainnointia.