Kansakouluopettajasta luokanopettajaksi : Kirjallisuuskatsaus opettajankoulutuksen akatemisoitumiskehityksestä 1970-luvulla
Lahtinen, Kirsi (2025-03-28)
Kansakouluopettajasta luokanopettajaksi : Kirjallisuuskatsaus opettajankoulutuksen akatemisoitumiskehityksestä 1970-luvulla
(28.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025040925239
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025040925239
Tiivistelmä
Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastelen sitä, miten opettajankoulutuksen siirtyminen seminaareista yliopiston alaiseksi koulutukseksi on muuttanut tutkintoa ja mitkä tekijät muutoksen taustalla vaikuttivat. Tarkastelen kansakouluopettajan ja siitä kehittyneen luokanopettajan koulutusta jättäen muut opettajankoulutuksen alat taka-alalle, koska niillä on erilaiset kehityskulut. Käytän tässä tutkielmassa luokanopettajankoulutuksesta lyhyesti termiä opettajankoulutus.
Tutkimus on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastelen valittuja vertaisarvioitua artikkeleita tutkimuskysymysten puitteissa. Tutkimuksen tavoitteena on luoda katsaus 1960–70-lukujen opettajankoulutuksen pääpiirteistä ja koulutuksen muutokseen johtavista tekijöistä.
Järjestäytynyttä opettajankoulutusta alettiin tarjoamaan opettajaseminaareissa vuodesta 1863 lähtien, jotta uusiin kansakouluihin saataisiin päteviä opettajia. Seminaareissa opetus oli koulumaista ja käytännönläheistä. 1960-luvulla hyvinvointivaltiokehitys ja talouskasvu loivat tarpeen uudistaa koulutusjärjestelmää ja opettajankoulutusta Suomessa. Opettajankoulutus liitettiin lakimuutoksella osaksi yliopistoja: kasvatustieteiden tiedekunniksi ja opettajankoulutuslaitoksiksi vuonna 1974, jolloin koulutuksen rakenne muuttui akateemiseksi. Käytännön opetusta arvostettiin yhä suuressa määriin, mutta uudistuksen myötä tutkimus ja kasvatustieteen teoriaopetus haluttiin kiinteäksi osaksi opettajankoulutusta. Uudistuksen myötä opettajista haluttiin kouluttaa analyyttisiä, tutkimusperusteisia ja ammatillisesti itsenäisiä kasvattajia, jotka pystyvät vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin.
Akatemisoitumisen myötä heräsi keskustelu käytännön ja teorian tasapainosta opettajankoulutuksen sisällöissä. Nykyisin opettajankoulutuksessa korostetaan laaja-alaista osaamista, asiantuntijuutta ja jatkuvaa oppimista. Koulutuksen ja työn vaatimukset ovat laajentuneet sisältämään monipuolisesti erilaisia kasvatuksellisia teemoja. Jatkotutkimusta aiheesta voisi tehdä näkökulmasta, miten opettajankoulutuksen muutos on vaikuttanut henkilökohtaisemmalla tasolla opettajien työhön ja ammatilliseen kasvuun.
Tutkimus on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jossa tarkastelen valittuja vertaisarvioitua artikkeleita tutkimuskysymysten puitteissa. Tutkimuksen tavoitteena on luoda katsaus 1960–70-lukujen opettajankoulutuksen pääpiirteistä ja koulutuksen muutokseen johtavista tekijöistä.
Järjestäytynyttä opettajankoulutusta alettiin tarjoamaan opettajaseminaareissa vuodesta 1863 lähtien, jotta uusiin kansakouluihin saataisiin päteviä opettajia. Seminaareissa opetus oli koulumaista ja käytännönläheistä. 1960-luvulla hyvinvointivaltiokehitys ja talouskasvu loivat tarpeen uudistaa koulutusjärjestelmää ja opettajankoulutusta Suomessa. Opettajankoulutus liitettiin lakimuutoksella osaksi yliopistoja: kasvatustieteiden tiedekunniksi ja opettajankoulutuslaitoksiksi vuonna 1974, jolloin koulutuksen rakenne muuttui akateemiseksi. Käytännön opetusta arvostettiin yhä suuressa määriin, mutta uudistuksen myötä tutkimus ja kasvatustieteen teoriaopetus haluttiin kiinteäksi osaksi opettajankoulutusta. Uudistuksen myötä opettajista haluttiin kouluttaa analyyttisiä, tutkimusperusteisia ja ammatillisesti itsenäisiä kasvattajia, jotka pystyvät vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin.
Akatemisoitumisen myötä heräsi keskustelu käytännön ja teorian tasapainosta opettajankoulutuksen sisällöissä. Nykyisin opettajankoulutuksessa korostetaan laaja-alaista osaamista, asiantuntijuutta ja jatkuvaa oppimista. Koulutuksen ja työn vaatimukset ovat laajentuneet sisältämään monipuolisesti erilaisia kasvatuksellisia teemoja. Jatkotutkimusta aiheesta voisi tehdä näkökulmasta, miten opettajankoulutuksen muutos on vaikuttanut henkilökohtaisemmalla tasolla opettajien työhön ja ammatilliseen kasvuun.