Reverse shoulder arthroplasty – factors affecting clinical results and risk of revision

Abstract

Reverse shoulder arthroplasty (RSA) is increasingly used to treat painful cuff tear arthropathy (CTA), shoulder osteoarthritis (OA), and proximal humeral fractures (PHF). This non-anatomical procedure, featuring a convex glenoid and concave humeral component, has shown promising short (1-2 years) - to mid-term (2-5 years) clinical results. However, RSA, like any major surgery, carries significant risks, including infection and instability, which may lead to revisions. The demand for RSA is expected to rise with the aging population, particularly for CTA/OA and PHF cases. This study aims to analyze factors influencing the clinical outcomes of RSA and the post-surgical risk of revision.

Numbers of RSA surgeries were found to have increased in Scandinavia shoulder registry for the treatment of glenohumeral OA and CTA. The overall mid-term risk of revision was low (5%), and the main reason for early revision was infection. Men had significantly increased risk of revision compared to women 3.8 times higher. In patients with RSA performed for acute proximal humerus fracture, the short-term risk of revision was low (2%), and the main reason for revision was instability. Patients treated with RSA at Turku University Hospital between 2007 and 2019 were analysed retrospectively. No direct correlation was found between radiological parameters and clinical results. Glenoid bone grafting in conjuction with RSA is a safe and reliable option to restore the glenoid bone stock and secure the construct in short term follow-up. There was no significant difference in component survival between auto- and allograft bone grafting techniques.

These studies are important for clinical practice as they provide valuable insights that can guide surgical decisions, improve patient selection, and inform patients with the potential risks and also realistic expectations related to the procedure. By understanding the factors influencing RSA outcomes, clinicians can enhance patient care, optimize surgical planning, and reduce revision rates, ultimately leading to better long-term (5-10 years) results.

<b>Käänteinen tekonivel – kliiniseen lopputulokseen vaikuttavat tekijät ja uusintaleikkauksen riskit ja riskitekijät</b>

Olkapään käänteinen tekoniveltä käytetään lisääntyvissä määrin hoidoksi kipeään ja kuluneeseen olkapäähän, jossa kiertäjäkalvosin on vaurioitunut (cuff-artropatia) sekä olkanivelen nivelrikon hoitoon ja olkaluun yläosan murtumissa. Olkapään käänteinen tekonivel on ei-anatominen proteesi, jossa lapaluun puoli on kupera ja olkaluupuoli kovera. Olkapään käänteisestä tekonivelestä on saatu lupaavia lyhyen (1-2 vuoden) ja keskipitkän (2-5 vuoden) kliinisen seurannan tuloksia. Toimenpiteeseen voi liittyä vakavia komplikaatioita, kuten infektiot ja tekonivelen sijoiltaanmeno, jotka voivat johtaa uusintaleikkaukseen. Väestön ikääntyessä on odotettavissa, että tarve olkapään käänteisen tekonivelen leikkauksille kasvaa, etenkin cuff-artropatia/nivelrikon ja murtuma tapauksien hoidossa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida kliiniseen lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä ja uusintaleikkaukseen johtavia riskejä ja riskitekijöitä.

Pohjoismaisen tekonivelrekisterin perusteella käänteisen tekonivelen leikkausmäärät lisääntyivät selvästi seuranta-aikana. Olkapään käänteiseen tekonivelleikkaukseen cuffartropatiapotilailla liittyi 5 % revisioriski keskipitkän seurannassa. Yleisin syy alkuvaiheen revisioon oli infektio ja mies sukupuoli oli merkittävä riskitekijä, 3.8 –kertainen naisiin verrattuna. Murtumien hoidossa käänteisen tekonivelen lyhyen seurantavälin (1-2 vuoden) revisioriski oli pieni (2%). Tekonivelen sijoiltaanmeno oli murtumapotilaiden uusintaleikkauksen yleisin syy. Tutkimuksessa seurattiin myös retrospektiivisesti TYKSissä vuosina 2007 ja 2019 välillä käänteisellä tekonivelellä leikattuja potilaita. Tässä analyysissä röntgenkuvasta mitatuilla parametreillä ei pystytty luottavasti ennustamaan kliinistä lopputulosta. Lapaluun luunsiirre käänteisen tekonivel käytön yhteydessä on turvallinen ja luotettava vaihtoehto lapaluun luupuutoksen korjaamiseen ja takaa luotettavan rakenteen lyhyen seurannassa. Tutkimuksessa ei todettu merkittäviä eroja komponenttinen seurannassa auto- ja allografti ryhmien välillä.

Nämä tutkimukset tarjoavat arvokasta tietoa kliiniseen työhön, jotka ohjaavat kirurgista päätöksentekoa, potilasvalintaa ja informoi potilaita toimenpiteeseen liittyvistä riskeistä sekä antaa realistisen kuvan odotettavissa olevista tuloksista. Ymmärtämällä paremmin RSA:n tuloksiin vaikuttavia tekijöitä, kliinikot voivat parantaa potilashoitoa, optimoida leikkaussuunnittelua ja vähentää uusintaleikkausten määrää, mikä tavoite on saavuttaa paremmat pitkän aikavälin (5-10 vuoden) tulokset.