Ilmaston ja ympäristönmuutosten vaikutus Ristijärven sedimentaatioon ja sedimentin kertymiin – vertailu Nautajärven lustosarjaan
Einola, Linda (2025-03-28)
Ilmaston ja ympäristönmuutosten vaikutus Ristijärven sedimentaatioon ja sedimentin kertymiin – vertailu Nautajärven lustosarjaan
(28.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125846
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041125846
Tiivistelmä
Tutkimuksessa perehdytään Pirkanmaalla Orivedellä, Ristijärven kylässä sijaitsevan Ristijärven sedimentaation muutoksia Holoseeni epookin aikana. Tutkimuksessa käytetään Ristijärvestä keväällä 2023 kairattuja lustosedimenttisarjoja, jotka ulottuvat yhtenäisenä ja jatkuvana sarjana sedimentin pinnasta noin 880 cm syvyyteen. Tutkimuksen päätarkoitus on vertailla Ristijärven sedimenttisarjaa sen viereiseen, aiemmin hyvin tutkittuun Nautajärven sedimenttisarjaan. Molempiin järviin kerrostuu klastis-biogeenisiä lustosedimenttejä. Tarkoituksena on selvittää jääkauden jälkeisiä sedimentaation ja kerrostumisnopeuden muutoksia Ristijärven sedimenttisarjassa sekä pohtia näiden muutosten syitä ja, kuinka muutokset valuma-alueen maankäytössä sekä alueellinen ilmastonmuutos näkyvät sedimentaatiossa.
Tutkimus toteutettiin käyttäen perinteisiä paleolimnologisia analyysejä ja sekä olemassa olevia vastaavia vertailuaineistoja Nautajärven osalta. Tutkimusmenetelminä käytettiin: magneettista suskeptibiliteettia, hehkutushäviötä (LOI), paleomagneettista ajoitusta, AF-demagnetointia ja litofasiesanalyysia. Ristijärven pinta- ja pohjasedimentti ajoitettiin lustolaskujen avulla. Keskiosa sedimentistä ajoitettiin vertailemalla Ristijärven sedimenttiin tallentuneita maapallon magneettikentän paleosekulaarisia muutoksia (inklinaatio ja deklinaatio) Nautajärven samoihin muutoksiin. Paleomagneettisen signaalin stabiilisuutta selvitettiin AF-demagnetoinnin avulla.
Tulosten perusteella Ristijärvestä on havaittavissa eri ilmastovaiheita erityisesti hehkutushäviötulosten ja litofasieksen tarkastelun perusteella. Ristijärven orgaanisen- ja mineraaliaineksen kerrostumisessa havaitaan selkeä trendi sedimentin muuttuessa orgaanisemmasta pinnasta asteittain mineraalipitoisemmaksi syvemmällä sedimentissä. Ristijärven ja Nautajärven sedimenttisarjat muistuttavat toisiaan paljon ja niistä voidaan yhdistää yhteneviä profiileja litofasieksesta. Merkitsevä yhtäläisyys molemmissa järvissä on Holoseenin lämpömaksimin aikana esiintyvät rautarikkaat laminaatiot. Järvissä on myös eroavaisuuksia orgaanisen aineksen määrässä ja sen ajallisessa vaihtelussa sekä magneettisen suskeptibiliteetin voimakkuudessa. Tulosten avulla voidaan todeta, että Ristijärvi on merkittävä tutkimuskohde paleoympäristötutkimuksissa, koska se tarjoaa pitkän ja hyvin säilyneen lustorakenteen koko järven historian aikana. Voidaan myös todeta, että järvet, jotka sijaitsevat maantieteellisesti lähekkäin samankaltaisella valuma-alueella, ja mihin samat ilmasto- olosuhteet ovat vaikuttaneet omaavat kerrostumishistorialtaan yhteneviä piirteitä.
Tutkimus toteutettiin käyttäen perinteisiä paleolimnologisia analyysejä ja sekä olemassa olevia vastaavia vertailuaineistoja Nautajärven osalta. Tutkimusmenetelminä käytettiin: magneettista suskeptibiliteettia, hehkutushäviötä (LOI), paleomagneettista ajoitusta, AF-demagnetointia ja litofasiesanalyysia. Ristijärven pinta- ja pohjasedimentti ajoitettiin lustolaskujen avulla. Keskiosa sedimentistä ajoitettiin vertailemalla Ristijärven sedimenttiin tallentuneita maapallon magneettikentän paleosekulaarisia muutoksia (inklinaatio ja deklinaatio) Nautajärven samoihin muutoksiin. Paleomagneettisen signaalin stabiilisuutta selvitettiin AF-demagnetoinnin avulla.
Tulosten perusteella Ristijärvestä on havaittavissa eri ilmastovaiheita erityisesti hehkutushäviötulosten ja litofasieksen tarkastelun perusteella. Ristijärven orgaanisen- ja mineraaliaineksen kerrostumisessa havaitaan selkeä trendi sedimentin muuttuessa orgaanisemmasta pinnasta asteittain mineraalipitoisemmaksi syvemmällä sedimentissä. Ristijärven ja Nautajärven sedimenttisarjat muistuttavat toisiaan paljon ja niistä voidaan yhdistää yhteneviä profiileja litofasieksesta. Merkitsevä yhtäläisyys molemmissa järvissä on Holoseenin lämpömaksimin aikana esiintyvät rautarikkaat laminaatiot. Järvissä on myös eroavaisuuksia orgaanisen aineksen määrässä ja sen ajallisessa vaihtelussa sekä magneettisen suskeptibiliteetin voimakkuudessa. Tulosten avulla voidaan todeta, että Ristijärvi on merkittävä tutkimuskohde paleoympäristötutkimuksissa, koska se tarjoaa pitkän ja hyvin säilyneen lustorakenteen koko järven historian aikana. Voidaan myös todeta, että järvet, jotka sijaitsevat maantieteellisesti lähekkäin samankaltaisella valuma-alueella, ja mihin samat ilmasto- olosuhteet ovat vaikuttaneet omaavat kerrostumishistorialtaan yhteneviä piirteitä.