Noviisien, kokeneiden ja konkareiden resilienssi koetuksella : Luokanopettajien työssään kohtaamat haasteet ja niistä selviytyminen
Leppänen, Ella (2025-03-11)
Noviisien, kokeneiden ja konkareiden resilienssi koetuksella : Luokanopettajien työssään kohtaamat haasteet ja niistä selviytyminen
(11.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041426520
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041426520
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia haasteita työuran eri vaiheessa olevat luokanopettajat kohtaavat peruskoulun vuosiluokilla 1–6, ja minkälaisia strategioita luokanopettajat käyttävät haasteista selviytymiseen. Tutkimus keskittyi tarkastelemaan luokanopettajan resilienssiä eli kykyä kohdata haasteita ja selviytyä niistä. Aihetta on tärkeä tutkia, sillä on olennaista olla tietoinen luokanopettajien kohtaamista haasteista nykypäivänä, jotta niihin pystytään puuttumaan.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla keväällä 2024. Tutkimukseen osallistui 32 luokanopettajaa. Osallistujat jaettiin työkokemuksen perustella kolmeen eri ryhmään: noviisit (alle viiden vuoden työkokemus), kokeneet (6–19 vuoden työkokemus) ja konkarit (yli 20 vuoden työkokemus). Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella muodostui kolme pääluokkaa, jotka olivat opettamiseen liittyvät haasteet, opettamisen ulkopuoliseen työhön liittyvät haasteet ja koulun organisaatioon liittyvät haasteet. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin perusteella aineistosta tunnistettiin viisi eri strategiaa, joita luokanopettajat käyttivät haasteista selviytymiseen. Kyseiset strategiat olivat työn rajaaminen, avun pyytäminen ja yhteistyö, ammatillinen osaaminen, reflektointi ja ennakointi.
Tämän tutkimuksen perusteella noviisit, kokeneet ja konkarit kohtasivat eniten opettamiseen liittyviä haasteita, sitten opettamisen ulkopuoliseen työhön liittyviä haasteita, ja vähiten koulun organisaatioon liittyviä haasteita. Noviisien, kokeneiden ja konkareiden mainitsemien haasteiden välillä ei ollut havaittavissa suuria eroja, sillä erot olivat prosentuaalisesti pieniä. Haasteista selviytymiseen luokanopettajat käyttivät joko yhtä tai kahta strategiaa. Avun pyytämistä ja yhteistyötä käytettiin eniten, ja ennakointia vähiten. Strategian käyttäminen oli tilannekohtaista ja se, miten strategiaa käytettiin vaihteli luokanopettajien kesken.
Tutkimuksen aihe mahdollistaa useampia eri jatkotutkimusmahdollisuuksia. Jatkossa luokanopettajan resilienssiä olisi tärkeä tutkia pitkittäistutkimuksena, sillä resilienssi kehittyy kokemuksen, ajan ja ympäristön vaikutuksen myötä. Lisäksi tulisi tutkia enemmän työuran keski- ja loppuvaiheilla olevia luokanopettajia, sillä aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet tarkastelemaan työuran alkuvaiheessa olevien luokanopettajien resilienssiä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla keväällä 2024. Tutkimukseen osallistui 32 luokanopettajaa. Osallistujat jaettiin työkokemuksen perustella kolmeen eri ryhmään: noviisit (alle viiden vuoden työkokemus), kokeneet (6–19 vuoden työkokemus) ja konkarit (yli 20 vuoden työkokemus). Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella muodostui kolme pääluokkaa, jotka olivat opettamiseen liittyvät haasteet, opettamisen ulkopuoliseen työhön liittyvät haasteet ja koulun organisaatioon liittyvät haasteet. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin perusteella aineistosta tunnistettiin viisi eri strategiaa, joita luokanopettajat käyttivät haasteista selviytymiseen. Kyseiset strategiat olivat työn rajaaminen, avun pyytäminen ja yhteistyö, ammatillinen osaaminen, reflektointi ja ennakointi.
Tämän tutkimuksen perusteella noviisit, kokeneet ja konkarit kohtasivat eniten opettamiseen liittyviä haasteita, sitten opettamisen ulkopuoliseen työhön liittyviä haasteita, ja vähiten koulun organisaatioon liittyviä haasteita. Noviisien, kokeneiden ja konkareiden mainitsemien haasteiden välillä ei ollut havaittavissa suuria eroja, sillä erot olivat prosentuaalisesti pieniä. Haasteista selviytymiseen luokanopettajat käyttivät joko yhtä tai kahta strategiaa. Avun pyytämistä ja yhteistyötä käytettiin eniten, ja ennakointia vähiten. Strategian käyttäminen oli tilannekohtaista ja se, miten strategiaa käytettiin vaihteli luokanopettajien kesken.
Tutkimuksen aihe mahdollistaa useampia eri jatkotutkimusmahdollisuuksia. Jatkossa luokanopettajan resilienssiä olisi tärkeä tutkia pitkittäistutkimuksena, sillä resilienssi kehittyy kokemuksen, ajan ja ympäristön vaikutuksen myötä. Lisäksi tulisi tutkia enemmän työuran keski- ja loppuvaiheilla olevia luokanopettajia, sillä aikaisemmat tutkimukset ovat keskittyneet tarkastelemaan työuran alkuvaiheessa olevien luokanopettajien resilienssiä.