”Ja millään elukalla ei ole ruumiin osissakaan niin suurta taikavoimaa kuin käärmeellä – ” : Käärmeiden käyttö suomalaisessa kansanomaisessa lääkinnässä 1930-luvulla kerätyn perinneaineiston valossa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen kuinka käärmeitä ja käärmeen eri osia on käytetty suomalaisessa kansanomaisessa lääkinnässä 1930-luvulla kerätyn perinneaineiston valossa. Käyttämäni aineisto kattaa 39 keräysvastausta Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta ja suurin osa aineistosta on kerätty vuosina 1935–1936 järjestetyn Kalevalan Riemuvuoden Kilpakeräyksen yhteydessä, johon osallistui yhteensä 768 vastaajaa. Osa aineistosta on myös peräisin Kansantieto ja pienet keräelmät -keräyksestä, johon vastaukset on lähetetty Kansantieto-lehden kyselyihin liittyen. Tämä keräys on alkanut vuonna 1936. Aineisto on peräisin eri Suomen maakunnista enkä ole tehnyt rajausta siten, että keskittyisin yhteen tiettyyn maakuntaan tai alueeseen. Tutkimusmetodina olen käyttänyt pääasiassa lähilukua, jonka avulla olen perehtynyt käytettyyn aineistoon.

Käärmeellä ja etenkin kyykäärmeellä on suomalaisessa kansanperinteessä ollut vahva myyttisen eläimen asema. Käärmettä on pelätty ja kunnioitettu, eikä sanaa ”käärme” ole ilman kiertoilmaisuja välttämättä uskallettu lausua ääneen. Käärmeellä on uskottu olleen vahvaa väkeä, myyttistä voimaa, ja käärme on usein liitetty alisen maailmaan ja tuonelaan. Tietäjillä ja parantajilla on ollut erityisasema väkeä sisältäneen käärmeen käsittelijöinä. Tietäjiin ja parantajiin on myös varhaismodernin ajan ja modernin ajan alun terveydenhuollossa usein luotettu lääkärien sijaan. Suomessa 1800-luvulla lääkärimäärät ovat olleet matalia ja suurin osa lääkäreistä on toiminut Etelä- ja Länsi-Suomen alueella, mikä on osaltaan vaikuttanut parantajien ja tietäjien suosioon muualla Suomessa.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että huolimatta siitä, että käärmettä on pidetty voimakkaana, jopa pelottavana myyttisenä eläimenä, on kansanlääkinnässä pitkät perinteet käärmeen lääkinnällisellä käytöllä. Käärmeen eri osia on käytetty monenlaiseen eri fyysiseen vaivaan, esimerkiksi selkäsärkyihin, silmäongelmiin ja hammaskolotuksiin lääkkeenä. Käärmettä on käytetty myös vakavampien ongelmien kuten käärmeenpuremien ja erilaisten tautien ja sairauksien hoidossa. Useammassa keräysvastauksessa mainitaan, että käärmeellä lääkitseminen on vanhanaikainen keino tai keino, jota ”vanhat ihmiset” ovat käyttäneet. Tämä siis indikoisi, että useamman kirjoittajan mielestä käärmeen käyttö lääkinnässä ei enää 1930-luvulla ole ollut relevanttia. Tästä huolimatta keräysvastauksista käy ilmi, että vaikka lääkintäkeinoa itsessään olisi jo 1930-luvulla pidetty vanhakantaisena, ei sen tehoa ole silti useassakaan tapauksessa epäilty.