Entisen supervallan haparoivat ensiaskeleet : Suomen ulkoasiainhallinnon raportit Venäjän sisäisestä kehityksestä vuosina 1992-1994

Abstract

Tutkielmassa keskityn Suomen ulkoasiainhallinnon virkamiesten arvioihin Venäjän yhteiskunnallisesta tilasta ja sen kehityksestä vuodesta 1992 vuoden 1994 alkuun. Venäjällä ajanjakso piti sisällään venäläisen toimeenpano- ja lainsäädäntövallan välisen vastakkainasettelun, radikaalit talousuudistukset sekä keskusvallan ja muiden alueiden väliset erimielisyydet alueiden autonomiasta ja jopa separatismista. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, millä tavalla Suomen ulkoasiainhallinnon virkamiehet raportoivat Venäjän tapahtumista. Tutkielmassani pyrin vastaamaan kahteen kysymykseen: Millaiseksi suomalaiset virkamiehet arvioivat Venäjän yhteiskunnallisen tilanteen ja kehityksen vuosina 1992—1994 ja millaisia tulevaisuuskuvia hahmottelivat raporteissaan. Primääriaineistona käytän tutkielmassani ulkoministeriön arkistoon koottuja poliittisia raportteja ja muistioita ulkoministeriöstä, Moskovan suurlähetystöstä, Pietarin konsulaatista sekä Petroskoin toimipisteestä. Vuorostaan tutkielman menetelmänä käytän aineistolähtöistä analyysia. Kaiken kaikkiaan tutkielma hahmottuu yhden teeman, eli Venäjän toimeenpano- ja lainsäädäntövallan välisen valtakamppailuun ja siitä raportointiin. Tämän pääteeman ohella käsitellään ajoittain myös keskusvallan ja alueiden välistä köydenvetoa sekä Venäjän talousvaikeuksia. Näitä kahta sivuteemaa käsitellään kuitenkin ikään kuin pääteeman tarkastelun ja kontekstin hahmottamisen tukena. Primääriaineistoa tarkastelen kronologisesti ja omia havaintojani tukevat myös erilaiset huomiot tutkimuskirjallisuudesta. Arvioidun aineiston perusteella suomalaiset virkamiesten raportit olivat arvioissaan ja ennusteissaan varovaisia. Venäjällä nähtiin kuitenkin olevan edessään lukuisia haasteita. Epävarmuutta esitetiin Venäjän kyvystä muuttua länsimaiseksi markkinatalousmaaksi ainakin lähitulevaisuudessa. Toisaalta joissain arvioissa esitettiin myös varovaista optimismia. Toimeenpano- ja lainsäädäntövallan välisen konfliktin katsottiin myös ruokkivan Venäjän keskusvallan heikkenemistä suhteessa muihin Venäjän alueisiin. Suomalaiset virkamiehet asettuivat raporteissaan selkeästi venäläisen toimeenpanovallan, eli presidentti Boris Jeltsinin, puolelle. Presidentin katsottiin ajavan Venäjän demokratisoitumista sekä markkinatalouden jalkauttamista Venäjällä. Sen sijaan lainsäädäntövallan katsottiin olevan pitkälti epädemokraattinen ja vanhoillinen toimija, joka vastusti presidentin uudistuksia. Raporteissa välittyi huoli Venäjän paluusta komentotalouteen ja autoritaarisuuteen, mikäli lainsäädäntövalta olisi saanut tavoitteensa läpi. Myös huoli venäläisestä kiihkonationalismista ja yleisestä revansismista nousi ajoittain esille. Toisaalta myös Jeltsinin toimissa nähtiin ajoittain kyseenalaisia piirteitä ja hänen tunnustettiin toimivan ajoittain harkitsemattomasti ja epädemokraattisesti. Samalla talousuudistusten heikonlaista toteutumista parjattiin. Perustuslaillisen kriisin väkivaltainen ratkeaminen presidentin voittoon järkytti suomalaisia virkamiehiä, mutta samalla presidentin voittoa pidettiin myös uudistuslinjan voittona. Kriisiä seuranneen uuden perustuslain läpimeno kansanäänestyksessä katsottiin aloittaneen uuden, presidenttijohtoisen etsikkoajan Venäjällä. Presidentin saamia huomattavia valtuuksia osin ihmeteltiin, mutta samalla niitä pidettiin takeena siitä, ettei demokraattisissa vaaleissa valittu sangen vanhoillinen parlamentti voisi haastaa presidenttiä, joka ainakin puheissaan tavoitteli demokratiaa, talousuudistuksia sekä hyviä suhteita länteen.