De Geer moraine genesis and sedimentology in Perniö, SW Finland
Holmroos, Camilla (2025-04-07)
De Geer moraine genesis and sedimentology in Perniö, SW Finland
(07.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041627649
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041627649
Tiivistelmä
This master’s thesis examines De Geer moraine formations located by Uimarannantie in Perniö. The aim of the study is to provide new research data on Finnish De Geer moraines, their formation process, and to create a sedimentological model for the formation referred to as UT1 in the study. The goal was to determine whether the moraines are formed annually or not.
De Geer moraines are moraine ridges formed during the last glaciation, first studied in the 19th century. They are typically straight or gently curving, 1–3 meters high, <20 meters wide, and <200 meters in length, although the length varies. Research literature reveals that although Gerard De Geer, after whom the formations are named, considered the moraine ridges to form annually, there are conflicting opinions on the formation process.
The primary research method was a detailed sedimentological study of the UT1 moraine ridge at Uimarannantie, including grain size analysis, logs, a vertical cross section, and petrographic analysis. The data collected was compared to previous literature and studies. The study particularly utilized the research by Rivers et al. (2024), as this research group has studied the same De Geer moraine field.
Based on field studies, sedimentological research, and comparison with literature, the thesis concludes that evidence strongly supports annual formation. The formation process is divided into two mechanisms: during the summer, when sediment deposited at the grounding line during ice calving creates intermediate ridges, such as UT2 mentioned by Rivers et al. (2024); during the winter, when a single larger ridge, such as UT1, forms due to bulldozing caused by glacier advance. Further research is needed to determine whether these moraines can be used in ice-marginal reconstruction. Täsmä pro gradu -tutkielma käsittelee Perniössä sijaitsevalla Uimarannantiellä olevia De Geer -moreenimuodostumia. Tutkielman pyrkimyksenä on tuottaa uutta tutkimustietoa Suomen De Geer -moreeneista, niiden syntyprosessista ja luoda sedimentologinen malli tutkielmassa nimellä UT1 kutsuttavasta muodostumasta. Tavoitteena oli muodostaa oman tutkimuksen pohjalta selkeä kuva siitä, ovatko moreenit vuosittain muodostuvia vai eivät.
De Geer -moreenit ovat jo 1800-luvulta tutkittuja viimeisen jääkauden aikana muodostuneita moreenivalleja, jotka ovat tyypillisesti ovat suoria tai loivasti kaartuvia, 1-3 metriä korkeita, <20 metriä leveitä ja <200 metriä pitkiä, tosin pituudessa on vaihtelua. Vaikka Gerard De Geer, jonka mukaan muodostumat on nimetty, mielsi moreenivallit itse vuosittain muodostuviksi, on muodostumisprosessista ristiriitaisia tutkimuksia.
Ensisijaisena tutkimusmenetelmänä oli Uimarannantiellä sijaitsevan UT1 -moreenivallin tarkka sedimentologinen tutkimus, mukaan lukien raekoko- ja kivianalyysit, litofasieskuvauksen ja seinämäpiirrokset sekä kivien suuntauslaskut. Näitä tuotettuja aineistoja verrattiin edeltävään kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Tutkielmassa hyödynnettiin erityisesti Rivers et al. (2024) tutkimusta, sillä tämä kyseinen tutkimusryhmä tutki samaa De Geer -moreenivyöhykettä.
Kenttätutkimukset ja niiden sedimentologiset tulokset sekä niiden vertailu aiempiin tutkimuksiin viittaavat vahvasti De Geer -moreenivallien vuosittaiseen muodostumiseen. Muodostuminen jaetaan kahteen tapaan: kesällä tapahtuvan mannerjäätikön poikimisen aikana pohjakosketusrajalle kerrostuva sedimentti muodostaa välivalleja, kuten Rivers et al. (2024) mainittu UT2, ja talvella muodostuu yksittäinen suurempi valli, kuten UT1, jäätikön etenemisen aiheuttaman ylityönnön seurauksena. Enemmän tutkimusta tarvitaan selvittämään, voidaanko moreeneja käyttää etenemisen nopeuden määrittämiseen.
De Geer moraines are moraine ridges formed during the last glaciation, first studied in the 19th century. They are typically straight or gently curving, 1–3 meters high, <20 meters wide, and <200 meters in length, although the length varies. Research literature reveals that although Gerard De Geer, after whom the formations are named, considered the moraine ridges to form annually, there are conflicting opinions on the formation process.
The primary research method was a detailed sedimentological study of the UT1 moraine ridge at Uimarannantie, including grain size analysis, logs, a vertical cross section, and petrographic analysis. The data collected was compared to previous literature and studies. The study particularly utilized the research by Rivers et al. (2024), as this research group has studied the same De Geer moraine field.
Based on field studies, sedimentological research, and comparison with literature, the thesis concludes that evidence strongly supports annual formation. The formation process is divided into two mechanisms: during the summer, when sediment deposited at the grounding line during ice calving creates intermediate ridges, such as UT2 mentioned by Rivers et al. (2024); during the winter, when a single larger ridge, such as UT1, forms due to bulldozing caused by glacier advance. Further research is needed to determine whether these moraines can be used in ice-marginal reconstruction.
De Geer -moreenit ovat jo 1800-luvulta tutkittuja viimeisen jääkauden aikana muodostuneita moreenivalleja, jotka ovat tyypillisesti ovat suoria tai loivasti kaartuvia, 1-3 metriä korkeita, <20 metriä leveitä ja <200 metriä pitkiä, tosin pituudessa on vaihtelua. Vaikka Gerard De Geer, jonka mukaan muodostumat on nimetty, mielsi moreenivallit itse vuosittain muodostuviksi, on muodostumisprosessista ristiriitaisia tutkimuksia.
Ensisijaisena tutkimusmenetelmänä oli Uimarannantiellä sijaitsevan UT1 -moreenivallin tarkka sedimentologinen tutkimus, mukaan lukien raekoko- ja kivianalyysit, litofasieskuvauksen ja seinämäpiirrokset sekä kivien suuntauslaskut. Näitä tuotettuja aineistoja verrattiin edeltävään kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Tutkielmassa hyödynnettiin erityisesti Rivers et al. (2024) tutkimusta, sillä tämä kyseinen tutkimusryhmä tutki samaa De Geer -moreenivyöhykettä.
Kenttätutkimukset ja niiden sedimentologiset tulokset sekä niiden vertailu aiempiin tutkimuksiin viittaavat vahvasti De Geer -moreenivallien vuosittaiseen muodostumiseen. Muodostuminen jaetaan kahteen tapaan: kesällä tapahtuvan mannerjäätikön poikimisen aikana pohjakosketusrajalle kerrostuva sedimentti muodostaa välivalleja, kuten Rivers et al. (2024) mainittu UT2, ja talvella muodostuu yksittäinen suurempi valli, kuten UT1, jäätikön etenemisen aiheuttaman ylityönnön seurauksena. Enemmän tutkimusta tarvitaan selvittämään, voidaanko moreeneja käyttää etenemisen nopeuden määrittämiseen.