Hallintokantelu oikeussuojakeinona ja osana hyvää hallintoa : Perustuslain 21 § ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan suhde hallintokanteluinstituutioon
Simola, Topi (2025-04-11)
Hallintokantelu oikeussuojakeinona ja osana hyvää hallintoa : Perustuslain 21 § ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan suhde hallintokanteluinstituutioon
Simola, Topi
(11.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041628430
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041628430
Tiivistelmä
Hallintokantelu on hallinto-oikeudellinen oikeusturvakeino ja tärkeä osa hallinnon oikeusturvajärjestelmää. Kantelulla on kaksi toisiinsa liittyvää tehtävää: jälkikäteisen oikeusturvan tarjoaminen ja hallinnon laillisuusvalvonta. Oikeusturvakeinona hallintokanteluun kohdistuu tiettyjä perustuslaista ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvia vaatimuksia.
Tutkimuksen aiheena on hallintokantelun suhde perustuslain 21 § ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan tarkoittamiin hyvän hallinnon ja tehokkaan oikeussuojakeinon vaatimuksiin. Tarkoituksena on selvittää, mitä hyvä hallinto ja tehokkaan oikeussuojan vaatimus pitävät sisällään ja miten hyvin hallintokantelu oikeudellisena instituutiona täyttää sille asetetut hyvän hallinnon ja tehokkaan oikeussuojan vaatimukset. Tutkimuksen painopiste on hallintolain mukaisessa hallintokantelussa sekä ylimmille laillisuusvalvojille tehdyissä kanteluissa. Hallinnon erityislakien mukaisia kanteluita käytetään esimerkinomaisesti ja vertailukohtina soveltuvin osin. Tutkimuksen lopussa esitetään johtopäätösten lisäksi kehitysideoita havaittujen ongelmien korjaamiseksi.
Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Tutkimusaineistona on käytetty voimassa olevaa lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoja, ylimpien kotimaisten tuomioistuimien ratkaisukäytäntöä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä ylimpien laillisuusvalvojien, viranomaisten ja ministeriöiden tuottamaa virallisaineistoa. Oikeuskäytäntö ja lainvalmisteluaineistot, erityisesti hallituksen esitykset ja perustuslakivaliokunnan mietinnöt ja lausunnot, muodostavat keskeisen osan aineistosta.
Tutkimuksen perusteella hallintokantelun keskeiset ongelmat hyvän hallinnon näkökulmasta liittyvät kanteluiden pitkiin käsittelyaikoihin. Käsittelyajat riippuvat asiaryhmästä ja tahosta, joka kantelun käsittelee. Oikeusturvan tehokkuuden näkökulmasta hallintokantelussa instituutiona on useita ongelmia. Kanteluratkaisujen sitomattomuus ja sanktiomekanismien puutteesta johtuva heikko ennaltaehkäisevä vaikutus tulevien loukkausten varalta sekä jälkikäteisten hyvityskeinojen puute ovat keskeiset puutteet tehokkaan oikeussuojan vaatimuksen kannalta. Puuteiden korjaamiseksi esitetään tehokkaampien oikeusturvakeinojen kuten varsinaisten muutoksenhakukeinojen käyttöalan laajentamista perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla, hallintoriitamenettelyn käyttöalan laajentamista tietyiltä osin, kanteluviranomaisten resurssien lisäämistä sekä lakimuutoksia hallintolain mukaiseen hallintokanteluun, joilla hallintokantelun tehokkuutta oikeusturvakeinona saataisiin parannettua.
Tutkimuksen aiheena on hallintokantelun suhde perustuslain 21 § ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan tarkoittamiin hyvän hallinnon ja tehokkaan oikeussuojakeinon vaatimuksiin. Tarkoituksena on selvittää, mitä hyvä hallinto ja tehokkaan oikeussuojan vaatimus pitävät sisällään ja miten hyvin hallintokantelu oikeudellisena instituutiona täyttää sille asetetut hyvän hallinnon ja tehokkaan oikeussuojan vaatimukset. Tutkimuksen painopiste on hallintolain mukaisessa hallintokantelussa sekä ylimmille laillisuusvalvojille tehdyissä kanteluissa. Hallinnon erityislakien mukaisia kanteluita käytetään esimerkinomaisesti ja vertailukohtina soveltuvin osin. Tutkimuksen lopussa esitetään johtopäätösten lisäksi kehitysideoita havaittujen ongelmien korjaamiseksi.
Tutkimuksen metodi on lainopillinen. Tutkimusaineistona on käytetty voimassa olevaa lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoja, ylimpien kotimaisten tuomioistuimien ratkaisukäytäntöä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä, oikeuskirjallisuutta sekä ylimpien laillisuusvalvojien, viranomaisten ja ministeriöiden tuottamaa virallisaineistoa. Oikeuskäytäntö ja lainvalmisteluaineistot, erityisesti hallituksen esitykset ja perustuslakivaliokunnan mietinnöt ja lausunnot, muodostavat keskeisen osan aineistosta.
Tutkimuksen perusteella hallintokantelun keskeiset ongelmat hyvän hallinnon näkökulmasta liittyvät kanteluiden pitkiin käsittelyaikoihin. Käsittelyajat riippuvat asiaryhmästä ja tahosta, joka kantelun käsittelee. Oikeusturvan tehokkuuden näkökulmasta hallintokantelussa instituutiona on useita ongelmia. Kanteluratkaisujen sitomattomuus ja sanktiomekanismien puutteesta johtuva heikko ennaltaehkäisevä vaikutus tulevien loukkausten varalta sekä jälkikäteisten hyvityskeinojen puute ovat keskeiset puutteet tehokkaan oikeussuojan vaatimuksen kannalta. Puuteiden korjaamiseksi esitetään tehokkaampien oikeusturvakeinojen kuten varsinaisten muutoksenhakukeinojen käyttöalan laajentamista perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla, hallintoriitamenettelyn käyttöalan laajentamista tietyiltä osin, kanteluviranomaisten resurssien lisäämistä sekä lakimuutoksia hallintolain mukaiseen hallintokanteluun, joilla hallintokantelun tehokkuutta oikeusturvakeinona saataisiin parannettua.