Esiopetuksen ja alkuopetuksen nivelvaiheen yhteistyö

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin esiopetuksen ja alkuopetuksen nivelvaiheen yhteistyön toimivuutta yhdessä Satakunnassa sijaitsevassa päiväkodin esiopetusyksikössä ja alkuopetusyksikössä. Siirtymä esiopetuksesta peruskouluun on merkittävä vaihe lapsen elämässä. Stressittömällä siirtymällä voi olla suuri vaikutus lapsen akateemiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Tutkimusten mukaan (esim. Rantavuori ym. 2017) onnistunut nivelvaihe edellyttää suunnitelmallista yhteistyötä, jossa opetussuunnitelmien tuntemus ja yhteiset toimintakäytännöt ovat keskeisiä. Esihenkilöiden osallistumisella ja resurssien turvaamisella on merkittävä rooli yhteistyön onnistumisessa. Tutkimus oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta. Kysely sisälsi sekä avoimia että suljettuja kysymyksiä ja vastaukset analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimukseen osallistui neljä alkuopetuksen opettajaa ja kaksi esiopetuksen opettajaa. Tutkimukseen kutsuttiin myös varhaiskasvatuksen lastenhoitajia ja erityisopettajia, mutta heidän vastauksiaan ei saatu. Tutkimuksen tulosten perusteella nivelvaiheen toimintasuunnitelma koettiin tärkeäksi yhteistyön tukena. Vastuunjaon osalta yhteistyössä oli selkeä työnjako, jossa vastuu painottui pääasiassa koulun puolelle. Suurin haaste yhteistyön sujuvuudessa liittyi aikataulujen yhteensovittamiseen, mikä vaikeutti tapaamisten järjestämistä ja yhteistä suunnittelua. Opetussuunnitelmien tuntemuksen merkityksestä esiopetuksen ja alkuopetuksen yhteistyölle oli eriäviä näkemyksiä. Esihenkilöiden rooli nähtiin enemmän resurssien turvaajana ja toimintaedellytysten mahdollistajana kuin aktiivisena yhteistyön osapuolena. Tutkimuksen perusteella nivelvaiheen yhteistyö toimii pääosin hyvin, mutta kehittämistarpeita on erityisesti aikataulujen yhteensovittamisessa ja tiedonkulussa. Esihenkilöiden roolia voisi vahvistaa erityisesti resurssien kohdentamisen ja uusien opettajien perehdyttämisen osalta. Lisäksi opetussuunnitelmien tuntemusta ja yhteistä suunnittelua voisi kehittää edelleen.