"Ikävöin häntä niin, että olen aivan sairas" : Sotalapsien äitien kokemukset kirjeenvaihdon välittämänä 1942—1946

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tutkin suomalaisten sotalapsien äitien kokemuksia erityisesti jatkosodan aikana ja sen loppumisen jälkeen. Kymmenettuhannet suomalaisäidit lähettivät lapsensa turvaan toisen maailmansodan aikana pääasiassa Ruotsiin, mutta myös muihin Pohjoismaihin. Alkuperäisaineistonani toimii helsinkiläisäiti Lempi Salinin vuosina 1942–1946 kirjoittama kirjeenvaihto, joka on julkaistu muistelmateoksena vuonna 2002. Lempi Salin lähetti jatkosodan syttyessä 2-vuotiaan poikansa Östervålan kylään lähelle Uppsalaa, ja piti säännöllisesti yhteyttä sijoitusperheen kanssa myös sen jälkeen, kun hänen poikansa palasi Suomeen syyskuussa 1945. Tulokulmani aineistoon on tunne- ja kokemushistoriallinen, eli tarkastelen äidin kokemuksia ja kirjeenvaihdossa esiintyviä tunteita lähiluvun kautta.

Monet sodanaikaiset äidit joutuivat huolehtimaan lapsistaan ja kotitaloudestaan yksin esimerkiksi aviomiehen rintamapalveluksesta johtuen. Arki oli tuolloin elintarvikekriisistä kärsivässä yhteiskunnassa raskasta ja kiireistä, eikä kaikilla äideillä ollut mahdollisuutta huolehtia jälkikasvustaan, joten moni heistä päätyi lähettämään lapsensa Ruotsiin, jotta heillä olisi paremmat oltavat. Päätös lapsen lähettämisestä tehtiin tyypillisesti hyvin pitkästi harkituin ja painavin perustein, eikä sitä ollut helppo tehdä. Samalla kun suomalaisäidit kokivat kiitollisuutta ja helpotusta lapsensa turvassa olosta, he myös ikävöivät lastansa voimakkaasti. Helpottaakseen erossaolon nostattamaa ikävää äidit heittäytyvät muun muassa työnsä pariin, pitivät muistoja ja valokuvia lapsestaan esillä, ja ruotsalaisperheiden kanssa käydyn kirjeenvaihdon avulla osallistuivat heidän elämänsä tapahtumiin kotimaasta käsin.

Sotalapsuutta on usein luonnehdittu haastavaksi ja traumaattiseksi, mutta myös positiiviseksi ja opettavaiseksi kokemukseksi, mistä seurasi esimerkiksi tärkeitä maidenvälisiä ihmissuhteita. Kokemuksiin vaikuttivat muun muassa lähetetyn lapsen ikä; pienten lasten oli vaikeampaa ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu, ja samalla äitien oli haastavampaa navigoida lapsien hämmennystä tartuttamatta heihin liikaa omaa ahdistustaan. Sotalapsuus on ollut merkittävä ja laajasti jaettu kokemus suomalaisessa yhteiskunnassa, ja se on sotalapsiensa itsensä lisäksi käsittänyt toisenkin suuren ryhmän, eli heidän vanhempiensa kokemukset. Suomalaisessa tutkimuskentässä sotalapsien äitien kokemuksia ei ole kuitenkaan juuri tutkittu tai sanoitettu aiemmin.