Makrotroponiinin havaitseminen ja vaikutus sydänlihasvaurioiden diagnostiikkaan
Puttonen, Eveliina (2025-04-08)
Makrotroponiinin havaitseminen ja vaikutus sydänlihasvaurioiden diagnostiikkaan
(08.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041627832
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025041627832
Tiivistelmä
Sydänlihasvauriota tapahtuu monenlaisissa sydän- ja verisuonitaudeissa ja tautikohtauksissa, kuten sydänlihastulehduksessa ja sydäninfarktissa. Vaurion aikana verenkiertoon vapautuu troponiinia, jonka pitoisuus veressä on merkittävä osa diagnostiikkaa. Troponiinipitoisuus mitataan immunomäärityksillä, joiden toiminta perustuu ns. sandwich –menetelmään. Siinä ensimmäinen vasta-aine sitoo analyytin kiintokantajaan ja toinen leimattu vasta-aine sitoutuu analyyttiin antaen jonkin mitattavan signaalin. Nämä testit ovat kuitenkin alttiita monenlaisille häiriölle, kuten muille vasta- aineille.
Ihmisen immuunijärjestelmä suojelee elimistöä vierailta molekyyleiltä ja patogeeneiltä. Autoimmuunireaktiossa immuunijärjestelmä tunnistaa virheellisesti jonkin elimistön oman molekyylin ja alkaa tuottaa molekyylille spesifisiä vasta-aineita, joita kutsutaan autovasta-aineiksi. Autovasta-aineet voivat häiritä troponiinin tunnistamista immunomäärityksissä, jos autovasta-aineet kilpailevat määrityksen vasta-aineen kanssa samoista sitomispaikoista troponiinissa. Troponiinille spesifisiä autovasta-aineita esiintyy noin 10 %:lla väestöstä. Makrotroponiinia muodostuu, kun elimistöön vapautuneeseen troponiiniin sitoutuu autovasta-aine. Makrotroponiinista erikoisen tekee sen pitkä puoliintumisaika, mikä voi aiheuttaa troponiinin kertymistä verenkiertoon. Tästä syystä poikkeuksellisen korkea troponiinipitoisuus ei välttämättä johdu sydänlihasvauriosta vaan makrotroponiinista.
Tällä hetkellä makrotroponiinin havaitsemiseen on useita tekniikoita, joista suurin osa on vain tutkimuskäytössä. Makrotroponiinia voidaan havaita rinnakkaisella testauksella, saostamalla polyetyleeniglykolilla, poistamalla vasta-aine erotuspylväällä tai erottelemalla makrotroponiini koon perusteella kokoekskluusiokromatografialla tai sakkaroosigradienttisentrifugoinnilla. Menetelmissä on ongelmana niiden työläys sekä epäspesifisyys, sillä tunnistettu häiriö voi olla jokin muu kuin makrotroponiini.
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää makrotroponiinin esiintyvyyttä, mahdollisia tunnistusmenetelmiä sekä vaikutusta sydänlihasvaurioiden diagnostiikkaan. Tietoisuus makrotroponiinista ja parempien tunnistusmenetelmien kehittäminen voisivat parantaa sydänlihasvaurioiden diagnostiikkaa ja hoitoa, sekä vähentää tarvittavien jatkotutkimusten määrää.
Ihmisen immuunijärjestelmä suojelee elimistöä vierailta molekyyleiltä ja patogeeneiltä. Autoimmuunireaktiossa immuunijärjestelmä tunnistaa virheellisesti jonkin elimistön oman molekyylin ja alkaa tuottaa molekyylille spesifisiä vasta-aineita, joita kutsutaan autovasta-aineiksi. Autovasta-aineet voivat häiritä troponiinin tunnistamista immunomäärityksissä, jos autovasta-aineet kilpailevat määrityksen vasta-aineen kanssa samoista sitomispaikoista troponiinissa. Troponiinille spesifisiä autovasta-aineita esiintyy noin 10 %:lla väestöstä. Makrotroponiinia muodostuu, kun elimistöön vapautuneeseen troponiiniin sitoutuu autovasta-aine. Makrotroponiinista erikoisen tekee sen pitkä puoliintumisaika, mikä voi aiheuttaa troponiinin kertymistä verenkiertoon. Tästä syystä poikkeuksellisen korkea troponiinipitoisuus ei välttämättä johdu sydänlihasvauriosta vaan makrotroponiinista.
Tällä hetkellä makrotroponiinin havaitsemiseen on useita tekniikoita, joista suurin osa on vain tutkimuskäytössä. Makrotroponiinia voidaan havaita rinnakkaisella testauksella, saostamalla polyetyleeniglykolilla, poistamalla vasta-aine erotuspylväällä tai erottelemalla makrotroponiini koon perusteella kokoekskluusiokromatografialla tai sakkaroosigradienttisentrifugoinnilla. Menetelmissä on ongelmana niiden työläys sekä epäspesifisyys, sillä tunnistettu häiriö voi olla jokin muu kuin makrotroponiini.
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää makrotroponiinin esiintyvyyttä, mahdollisia tunnistusmenetelmiä sekä vaikutusta sydänlihasvaurioiden diagnostiikkaan. Tietoisuus makrotroponiinista ja parempien tunnistusmenetelmien kehittäminen voisivat parantaa sydänlihasvaurioiden diagnostiikkaa ja hoitoa, sekä vähentää tarvittavien jatkotutkimusten määrää.