The Effects of Multifactorial Fall Prevention on the Psychological Risk Factors of Falling

Abstract

Psychological factors, such as depression or depressive symptoms and fear of falling are linked to falls among the aged. According to previous studies, they may increase the risk of falls and injurious falls. In addition, depression or a high amount of depressive symptoms and fear of falling may hinder participation in preventive activities. Despite the severe consequences of both conditions and their high prevalence among the aged, they have rarely been studied in the context of fall prevention.

The study aimed to assess the effects of multifactorial fall prevention on the psychological risk factors of falling (depressive symptoms and fear of falling) among the community-dwelling aged at increased risk of falling. In addition, it aimed to determine factors predicting high adherence to preventive activities.

Volunteers aged 65 or over, who had fallen during the year previous to randomisation were recruited. Participants (n=591) were randomised into an intervention or a control group. The intervention group received a multifactorial fall prevention programme including geriatric assessment, individual guidance on fall and fracture prevention, group- and home-based physical exercise, psychosocial group activities, lectures and home hazards assessment. The control group had a one-time counselling on fall and fracture prevention. The data on psychological risk factors of falling were collected by self-rated questionnaires.

Multifactorial fall prevention was not effective in reducing depressive symptoms or fear of falling compared to one-time counselling in the total sample. However, in subgroup analyses, depressive symptoms reduced statistically significantly more among the men and older participants of the intervention group compared to the control group. Female gender, high physical and cognitive abilities and low self-perceived probability of falling were independent predictors of higher adherence in organised activities.

In conclusion, few psychological benefits were gained during this multifactorial fall prevention trial. More attention should be focused on adherence, especially among the aged with functional disabilities.

<b>Laaja-alaisen kaatumisenehkäisyn vaikutukset kaatumisten psyykkisiin vaaratekijöihin</b>

Psyykkiset tekijät, kuten masennus tai masennusoireet ja kaatumisen pelko ovat yhteydessä kaatumisiin ikääntyneillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa molempien on todettu lisäävän kaatumisten vaaraa. Lisäksi sekä masennus tai masennusoireet ja kaatumisen pelko voivat rajoittaa yksilön osallistumista kaatumisenehkäisyohjelmiin. Psyykkisiä tekijöitä on harvoin tutkittu kaatumisten ehkäisyn yhteydessä, huolimatta niiden vakavista seurauksista ja yleisyydestä ikääntyneiden keskuudessa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laaja-alaisen kaatumisenehkäisyohjelman vaikutuksia kaatumisten psyykkisiin vaaratekijöihin: masennusoireisiin ja kaatumisen pelkoon. Ohjelman vaikutuksia tarkasteltiin kotona tai palveluasunnossa asuviin ikääntyneisiin, joilla oli kohonnut kaatumisen riski. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät ennustavat korkeaa osallistumisaktiivisuutta kaatumisenehkäisyinterventioon.

Tutkimukseen osallistui vapaaehtoisia, jotka olivat kaatuneet vähintään kerran tutkimusta edeltävän vuoden aikana. Tutkittavat (n=591) satunnaistettiin interventio- tai kontrolliryhmään. Interventioryhmäläiset osallistuivat laaja-alaiseen kaatumisenehkäisyohjelmaan, johon sisältyi geriatrin arviointi, yksilöllistä neuvontaa kaatumisten ja murtumien ehkäisystä, ryhmäliikuntaa, kotivoimistelua, psykososiaalista ryhmätoimintaa, luentoja sekä kodin vaaratekijöiden kartoitus. Aineisto kerättiin itse täytettävin lomakkein.

Kun tarkasteltiin koko aineistoa, laaja-alaisella kaatumisenehkäisyohjelmalla ei ollut kertaneuvontaa suurempaa vaikutusta masennusoireisiin tai kaatumisen pelkoon. Alaryhmäanalyyseissa selvisi kuitenkin, että masennusoireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi enemmän interventioryhmän miehillä sekä yli 75-vuotiailla kuin kontrolliryhmän vastaavissa alaryhmissä. Kaatumisenehkäisyohjelmaan osallistumista puolestaan lisäsivät naissukupuoli, korkea kognitiivinen ja fyysinen toimintakyky ja vähäiseksi koettu kaatumisen todennäköisyys.

Laaja-alaisen kaatumisenehkäisyohjelman vaikutukset kaatumisten psyykkisiin vaaratekijöihin jäivät vähäisiksi. Erityisesti huonokuntoisten iäkkäiden osallistumisaktiivisuutta tulisi edistää.