Families in the Shadow of Cancer

Abstract

The aims of this study were 1) to clarify the factors associated with family functioning in cancer patient’s families with dependant children, 2) to examine children’ mental health when they are exposed to parental cancer, 3) to explore the subjective experience of having cancer during pregnancy, and finally, 4) to describe the implementation of a childcentred family intervention for cancer patients’ families with dependant children in an adult oncology setting.

The study groups were collected between May 1st 2002 and April 30th 2004. They consisted of one European group collected from six different countries (N = 381) and two Finnish clinical groups (N = 85 and N = 2). The first Finnish clinical group of 85 cancer patient families with dependant children included a sub-sample of 54 families with children aged 11-17 years. The second Finnish clinical group consisted of two pregnant cancer patients. Additionally, a control group (N = 59) consisting of a sub-sample of 49 families with children aged 11-17 years was used.

Quantitative methods (FAD, BDI, YSR, SOC, SF-8) and qualitative methods (observation, interviews, diaries, videotapes) were used exclusively and/or in combination.

The results can be summarised as follows: 1) cancer “per se “ did not impair family functioning, children’s mental health, early interaction between ill mothers and their infant, 2) maternal depression or the ill parent’s depression were significantly associated with impairment in family functioning, 3) the individual’s good sense of coherence was associated with improvement in family functioning, and 4) a child-centred family intervention, which aims to give space for elaborating on cancer in the family, validates the sense of coherence and children’s feelings, and promotes open communication was welcomed. It is important to note that in the European study group, the prevalence of depression was 35 % (BDI > 16) among ill mothers, and 28% among healthy mothers, 28% among ill fathers, and 13% among healthy fathers.

Early screening and effective treatment of depression in cancer patients and their partners is of paramount importance for the mental health of children and the well-being of the family. Pregnant cancer patients are in need of psychosocial support.

<b>Lapsiperhe syövän varjossa</b>

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli: 1) selvittää lapsiperheiden toimintakykyyn ja 11– 17-vuotiaiden lasten mielenterveyteen yhteydessä olevia tekijöitä toisen vanhemman sairastuessa syöpään, 2) tutkia raskaana olevien syöpäpotilaiden subjektiivista kokemusta, sekä 3) tutkia lapsikeskeisen perheeseen kohdistuvan psykososiaalisen tuen tarjoamista lapsiperheille, joissa toinen vanhempi sairastaa syöpää.

Tutkimusaineisto kerättiin 1.5.2002–30.4.2004 välisenä aikana. Se koostuu yhdestä kansainvälisestä tutkimusaineistosta kuudesta eri Euroopan maista (N= 381), ja kahdesta kotimaisesta aineistosta. Ensimmäinen suomalainen aineisto koostuu 85 lapsiperheestä; siihen sisältyy 54 perheen osa-aineisto, jossa on vain 11–17-vuotiaita lapsia. Toinen suomalainen aineisto koostuu kahdesta raskaana olevasta syöpäpotilaasta. Suomalaisiin analyyseihin liitettiin kontrolliryhmä, johon kuuluu 59 lapsiperhettä; tähän sisältyy 49 perheen osa-aineisto, jossa on vain 11–17-vuotiaita lapsia.

Analyyseissa käytettiin sekä kvantitatiivisia (FAD, BDI, YSR, SOC, SF-8) että kvalitatiivisia (havainnointi, haastattelu, videointi) menetelmiä erikseen ja/tai yhdessä. Tutkimuksen tulokset voidaan kiteyttää seuraavasti. 1) Syöpä sinänsä ei aiheuttanut häiriöitä perheen toimintakykyyn, lasten mielenterveyteen eikä raskaana olevien/ synnyttäneiden äitien ja heidän vauvansa väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen. Sen sijaan äidin masennus tai sairaan vanhemman masennus olivat yhteydessä huonontuneeseen perhetoimintakykyyn. Perheenjäsenten hyvä koherenssintunne oli yhteydessä parempaan perhetoimintakykyyn, 2) Lapsikeskeinen perheeseen kohdistuva psykososiaalinen tuki, joka mahdollistaa syövän aiheuttaman stressin käsittelyn ja edistää perheenjäsenten välistä kommunikaatiota sekä tunnustaa lasten tunteiden oikeutuksen, vaikuttaa toimivalta. Kansainvälisessä aineistossa depression esiintyvyys oli 35 % äitisyöpäpotilailla, 28 % isäsyöpäpotilailla sekä 28 % terveillä äideillä ja 13 % terveillä isillä.

Johtopäätöksenä voidaan esittää, että syöpäpotilaiden depression varhainen seulonta ja hoito ovat ensisijainen toimenpide aikuissyöpäpotilaiden lasten mielenterveyden tukemisessa ja koko perheen hyvinvoinnin vaalimisessa. Raskaana olevat syöpäpotilaat tarvitsevat monipuolista tukea.