Rigid Rod Polymer Fillers in Acrylic Denture and Dental Adhesive Resin Systems
Vuorinen, Anne-Maria (2010-10-01)
Rigid Rod Polymer Fillers in Acrylic Denture and Dental Adhesive Resin Systems
Vuorinen, Anne-Maria
(01.10.2010)
Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4356-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4356-2
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Rigid rod polymeeri fillerit akryylisissä pohjalevypolymeereissä ja hammaslääketieteen adhesiiviresiini systeemeissä
Polymeerejä on käytetty hammaslääketieteessä vuosikymmeniä. Polymeerien kiinnittyminen toisiin polymeereihin ja hampaaseen on välttämätöntä niiden kliiniselle käytölle. Tällä väitöskirjatyöllä oli kaksi tavoitetta. Ensinnä kehittää menetelmiä poly(paraphenyleeni)-pohjaisen rigid rod -polymeerin (RRP) kiinnittämiseksi muihin hammaslääketieteessä käytettyihin polymeereihin ja toiseksi arvioida uudentyyppisen RRP-vahvistetun dentiiniprimerin ominaisuuksia hammaspaikka-aineen kiinnittämiseksi hampaaseen.
Poly(paraphenyleeni)-pohjainen RRP on houkutteleva materiaali hammaslääketieteelliseen käyttöön hyvien mekaanisten ominaisuuksien vuoksi. Jotta RRP:ä voitaisiin hyödyntää kliinisessä käytössä, olisi löydettävä keino kiinnittää RRP muihin hammaslääketieteen polymeereihin. Väitöskirjatyön tutkimuksissa arvioitiin RRP:n kiinnittymistä proteesin pohjalevypolymeeriin ja samalla tutkittiin RRP-pohjalevypolymeeri-materiaaliyhdistelmän mekaanisia ominaisuuksia. Niin ikään tutkittiin BisGMA-TEGDMA-resiinin kiinnittymistä RRP:in. Tutkimuksissa arvioitiin myös erilaisten pintakäsittelymenetelmien vaikutusta resiinin ja RRP:n väliseen sidokseen. Kolmipistetaivutuskokeista, pintakovuustesteistä ja pyyhkäisyelektronimikroskooppianalyysista saadut tulokset osoittivat, että RRP ei kiinnity luotettavasti proteesin pohjalevypolymeeriin. RRP-täyteaineen lisääminen kasvatti taivutusmoduulia ja pintakovuutta, mutta laski taivutuslujuutta. Tulokset sidoslujuustesteistä ja elektronimikroskooppianalyysistä osoittivat, että sidos resiinin ja RRP:n välille on mahdollista saavuttaa. Dikloorimetaani-pohjainen primeri paransi sidoslujuutta ja muodosti uudenlaisen sidospinnan RRP:n pinnalle.
Nykyisillä dentiinisidosaineilla on saatavissa hyvä välitön sidoslujuus hampaan ja paikka-aineen välille, mutta pitempiaikainen sidoslujuus heikkenee veden imeytymisen ja mahdollisesti matriksimetalloproteinaasien toiminnan myötä. Tämä aiheuttaa ongelmia kliinisessä työssä. Nykyiset dentiinisidosaineet sisältävät orgaanisia monomeereja. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli yrittää kehittää RRP-vahvistettu dentiiniprimeri, joka vähentäisi vedenimeytymisen haitallisia vaikutuksia. Kokeellisen primerin ominaisuuksia verrattiin kaupalliseen “etch-and-rinse” sidosaineeseen. Tulokset kontaktikulmamittauksista ja elektronimikroskooppianalyysistä osoittivat, että kokeellinen primeri edesauttaa adhesiivin tunkeutumista dentiinin kollageeniverkostoon kaupallisen primerin tavoin. Mikrovetolujuustesti ja elektronimikroskooppianalyysi paljastivat, että lyhyessä vesisäilytyksessä RRP nosti sidoslujuutta ja hydrofiilinen korkean liuotinpitoisuuden omaava primeri tarjosi samanlaiset mekaaniset ominaisuudet kuin kaupallinen kontrolli materiaali. Pitkässä vesisäilytyksessä korkea liuotinpitoisuus laski kuitenkin sidoslujuutta, kun taas pienen liuotinpitoisuuden omaava primeri säilytti mekaaniset ominaisuutensa käytetyistä hydrofiilisistä monomeereistä huolimatta.
Väitöskirjatyön tutkimukset osoittivat, että kokeellisella primerilla saavutettiin lyhyessä vesisäilytyksessä samat ominaisuudet kuin kaupallisella kontrolliprimerilla. Kokeellisen primerin ominaisuuksia voitaneen edelleen parantaa modifioimalla monomeerikoostumusta. Lisäksi tutkimukset osoittivat, että RRP voidaan kiinnittää muihin hammaslääketieteen polymeereihin pintakäsittelymenetelmien avulla.
Polymeerejä on käytetty hammaslääketieteessä vuosikymmeniä. Polymeerien kiinnittyminen toisiin polymeereihin ja hampaaseen on välttämätöntä niiden kliiniselle käytölle. Tällä väitöskirjatyöllä oli kaksi tavoitetta. Ensinnä kehittää menetelmiä poly(paraphenyleeni)-pohjaisen rigid rod -polymeerin (RRP) kiinnittämiseksi muihin hammaslääketieteessä käytettyihin polymeereihin ja toiseksi arvioida uudentyyppisen RRP-vahvistetun dentiiniprimerin ominaisuuksia hammaspaikka-aineen kiinnittämiseksi hampaaseen.
Poly(paraphenyleeni)-pohjainen RRP on houkutteleva materiaali hammaslääketieteelliseen käyttöön hyvien mekaanisten ominaisuuksien vuoksi. Jotta RRP:ä voitaisiin hyödyntää kliinisessä käytössä, olisi löydettävä keino kiinnittää RRP muihin hammaslääketieteen polymeereihin. Väitöskirjatyön tutkimuksissa arvioitiin RRP:n kiinnittymistä proteesin pohjalevypolymeeriin ja samalla tutkittiin RRP-pohjalevypolymeeri-materiaaliyhdistelmän mekaanisia ominaisuuksia. Niin ikään tutkittiin BisGMA-TEGDMA-resiinin kiinnittymistä RRP:in. Tutkimuksissa arvioitiin myös erilaisten pintakäsittelymenetelmien vaikutusta resiinin ja RRP:n väliseen sidokseen. Kolmipistetaivutuskokeista, pintakovuustesteistä ja pyyhkäisyelektronimikroskooppianalyysista saadut tulokset osoittivat, että RRP ei kiinnity luotettavasti proteesin pohjalevypolymeeriin. RRP-täyteaineen lisääminen kasvatti taivutusmoduulia ja pintakovuutta, mutta laski taivutuslujuutta. Tulokset sidoslujuustesteistä ja elektronimikroskooppianalyysistä osoittivat, että sidos resiinin ja RRP:n välille on mahdollista saavuttaa. Dikloorimetaani-pohjainen primeri paransi sidoslujuutta ja muodosti uudenlaisen sidospinnan RRP:n pinnalle.
Nykyisillä dentiinisidosaineilla on saatavissa hyvä välitön sidoslujuus hampaan ja paikka-aineen välille, mutta pitempiaikainen sidoslujuus heikkenee veden imeytymisen ja mahdollisesti matriksimetalloproteinaasien toiminnan myötä. Tämä aiheuttaa ongelmia kliinisessä työssä. Nykyiset dentiinisidosaineet sisältävät orgaanisia monomeereja. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli yrittää kehittää RRP-vahvistettu dentiiniprimeri, joka vähentäisi vedenimeytymisen haitallisia vaikutuksia. Kokeellisen primerin ominaisuuksia verrattiin kaupalliseen “etch-and-rinse” sidosaineeseen. Tulokset kontaktikulmamittauksista ja elektronimikroskooppianalyysistä osoittivat, että kokeellinen primeri edesauttaa adhesiivin tunkeutumista dentiinin kollageeniverkostoon kaupallisen primerin tavoin. Mikrovetolujuustesti ja elektronimikroskooppianalyysi paljastivat, että lyhyessä vesisäilytyksessä RRP nosti sidoslujuutta ja hydrofiilinen korkean liuotinpitoisuuden omaava primeri tarjosi samanlaiset mekaaniset ominaisuudet kuin kaupallinen kontrolli materiaali. Pitkässä vesisäilytyksessä korkea liuotinpitoisuus laski kuitenkin sidoslujuutta, kun taas pienen liuotinpitoisuuden omaava primeri säilytti mekaaniset ominaisuutensa käytetyistä hydrofiilisistä monomeereistä huolimatta.
Väitöskirjatyön tutkimukset osoittivat, että kokeellisella primerilla saavutettiin lyhyessä vesisäilytyksessä samat ominaisuudet kuin kaupallisella kontrolliprimerilla. Kokeellisen primerin ominaisuuksia voitaneen edelleen parantaa modifioimalla monomeerikoostumusta. Lisäksi tutkimukset osoittivat, että RRP voidaan kiinnittää muihin hammaslääketieteen polymeereihin pintakäsittelymenetelmien avulla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2845]