Maritime safety in the Gulf of Finland. Evaluation of the regulatory system

Abstract

Growing traffic is believed to increase the risk of an accident in the Gulf of Finland. As the consequences of a large oil accident would be devastating in the vulnerable sea area, accident prevention is performed at the international, regional and national levels. Activities of shipping companies are governed with maritime safety policy instruments, which can be categorised into regulatory, economic and information instruments. The maritime regulatory system has been criticised for being inefficient because it has not been able to eliminate the violations that enable accidents.

This report aims to discover how maritime governance systems or maritime safety policy instruments could be made more efficient in the future, in order to improve the maritime safety level. The results of the research are based on a literature review and nine expert interviews, with participants from shipping companies, interest groups and authorities.

Based on the literature and the interviews, a suggestion can be made that in the future, instead of implementing new policy instruments, maritime safety risks should be eliminated by making the existing system more efficient and by influencing shipping companies’ safety culture and seafarers’ safety related attitudes. Based on this research, it can be stated that the development of maritime safety policy instruments should concentrate on harmonisation, automation and increasing national and cross-border cooperation. These three tasks could be primarily accomplished by developing the existing technology.

Human error plays a role in a significant number of maritime accidents. Because of this, improving companies’ safety culture and voluntary activities that go beyond laws are acknowledged as potential ways of improving maritime safety. In the future, maritime regulatory system should be developed into a direction where the private sector has better possibilities to take part in decision-making.

Meriliikenteen kasvun uskotaan lisäävän onnettomuuksien riskiä Suomenlahdella. Öljyonnettomuuden seuraukset haavoittuvalla merialueella olisivat tuhoisat, joten onnettomuuksien synty pyritään estämään kansainvälisellä, alueellisella ja kansallisella sääntelyllä. Varustamoiden toimintaa ohjataan meriturvallisuuden yhteiskunnallisilla ohjauskeinoilla, jotka voidaan jakaa hallinnollisiin, taloudellisiin ja tieto-ohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Merenkulun sääntelyjärjestelmää on kritisoitu tehottomaksi, sillä se ei ole onnistunut estämään rikkomuksia, jotka mahdollistavat onnettomuuksien tapahtumisen.

Tämän työn tarkoituksena on selvittää, millä tavoin merenkulun hallintojärjestelmää sekä merenturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja voitaisiin tulevaisuudessa tehostaa, jotta meriturvallisuuden taso Suomenlahdella nousisi. Tutkimustulokset perustuvat yhdeksään asiantuntijahaastatteluun, joihin osallistui varustamoiden ja intressiryhmien edustajia sekä viranomaisia.

Kirjallisuuskatsauksen ja haastatteluiden perusteella voidaan esittää, että tulevaisuudessa meriturvallisuusriskejä tulisi pyrkiä minimoimaan uusien ohjauskeinojen implementoimisen sijaan tehostamalla olemassa olevaa järjestelmää sekä pyrkimällä vaikuttamaan merenkulkualan yritysten turvallisuuskulttuuriin ja merenkulkijoiden turvallisuuteen liittyviin asenteisiin. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että meriturvallisuuden yhteiskunnallisten ohjauskeinojen kehittämisessä tulisi keskittyä järjestelmien harmonisointiin, automatisointiin sekä kansallisen ja rajat ylittävän yhteistyön lisäämiseen. Pääosin nämä kolme tehtävää voidaan toteuttaa kehittämällä olemassa olevaa teknologiaa.

Inhimillinen virhe on osasyy merkittävälle osalle meriliikenneonnettomuuksia. Sen vuoksi yritysten turvallisuuskulttuurin parantaminen ja yritysten lainsäädännön ylittävät vapaaehtoiset toimet nousivat tutkielmassa potentiaaliseksi keinoksi parantaa meriturvallisuutta. Tulevaisuudessa merenkulun hallintojärjestelmää tulee kehittää siten, että yksityisen sektorin osallistuminen päätöksentekoon on aikaisempaa laajempaa.