Lymph node transfer in the treatment of postmastectomy lymphedema
Viitanen, Tiina (2014-01-24)
Lymph node transfer in the treatment of postmastectomy lymphedema
(24.01.2014)
Annales Universitatis Turkuensis D 1103 Turun yliopisto
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5650-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5650-0
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Background: Lymphedema is a debilitating disorder with few treatment options. Clinical studies have shown that microvascular lymph node transfer may improve the lymphatic function of the affected limb. This study provides information about the clinical efficacy and safety of this procedure. Further, the biological background of this technique is clarified with an analysis of postoperative production of lymphatic growth factors and cytokines related to lymphangiogenesis.
Patients and Methods: The effect of lymph node transfer to recipient and donor sites was analyzed with lymphoscintigraphy, limb circumference measurements, and appearance of clinical symptoms. Axillary seroma samples were analyzed from four patient groups: Axillary lymph node removal (ALND), Microvascular breast reconstruction (BR), lymph node transfer (LN) and combined lymph node transfer and breast reconstruction (LN-BR).
Results: The postoperative lymphatic transport index was improved in 7/19 patients. Ten patients were able to reduce or discontinue compression therapy 6 - 24 months postoperatively. The donor lower limb lymphatic flow was slightly impaired (Ti >10) in 2 patients. No donor site lymphedema symptoms appeared during the 8 – 56-month follow-up.
A high concentration of the VEGF-C protein was detected in the seroma fluid of all flap transfer groups. The concentration of the anti-inflammatory and anti-fibrotic cytokine IL-10 was increased in the LN-BR group samples when compared to the ALND or BR group.
Conclusions: According to this preliminary study, the lymph node transfer seems to be beneficial for the lymphedema patients. However, a randomized study comparing the effect of BR and LN-BR is needed to evaluate the clinical efficacy of lymph node transfer. In addition, the effect of this surgery on the donor site needs to be studied further. The clinical effects of the lymph node transfer might be partly mediated by increased production of the lymphangiogenic growth factor (VEGF-C) as well as the anti-fibrotic cytokine (IL-10). Imusolmukesiirto rintasyöpähoitojen jälkeisen lymfedeeman hoidossa
Tausta ja tavoitteet: Lymfedeema eli imunesteturvotus on etenevä imunestekierron sairaus, johon ei tunneta parantavaa hoitoa. Uusimpien tutkimusten mukaan mikrovaskulaarisella imusolmukesiirrolla voidaan parantaa lymfedeemaraajan imunestekiertoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää imusolmukesiirron tehoa ja turvallisuutta. Myös imusolmukesiirron biologista taustaa tutkittiin analysoimalla leikkauksen jälkeistä imutiekasvutekijä- ja sytokiinituotantoa.
Potilaat ja menetelmät: Imusolmukesiirron vaikutusta sekä lymfedeemaraajaan että kielekkeen ottokohtaan analysoitiin lymfoskintigrafian, raajan ympärysmittausten ja kliinisten oireiden avulla. Kasvutekijä- ja sytokiinimääritykset tehtiin leikkausalueen seroomanäytteistä neljällä eri potilasryhmällä, joille tehtiin joko kainaloevakuaatio, mikrovaskulaarinen rintarekonstruktio, imusolmukesiirto tai yhdistetty rintarekonstruktio ja imusolmukesiirto.
Tulokset: Imunestekierron nopeutuminen imusolmukesiirron jälkeen todettiin 7:llä potilaalla 19:stä. Kymmenen potilasta pystyi vähentämään tai lopettamaan yläraajan kompressiohoidon 6-24 kuukautta leikkauksen jälkeen. Alaraajassa, jolta puolelta kieleke otettiin, todettiin lievästi hidastunut imunestekierto 2:lla potilaalla. Yhdellekään potilaalle ei kuitenkaan seuranta-ajassa ole kehittynyt alaraajan turvotusoireita. Kaikkien kielekesiirtoryhmien seroomanäytteissä todettiin korkea imutiekasvutekijä (VEGF-C) -pitoisuus. Anti-inflammatorisen ja anti-fibroottisen sytokiinin IL-10:n pitoisuus yhdistetyssä rintarekonstruktio- ja imusolmukesiirtoryhmässä oli korkeampi kuin kainaloevakuaatio- tai pelkässä rintarekonstruktioryhmässä.
Päätelmät: Osa lymfedeemapotilaista näyttäisi hyötyvän imusolmukesiirrosta. Jatkossa leikkauksen tehoa tulisi selvittää satunnaistetulla tutkimuksella, jossa verrataan pelkän rintarekonstruktion ja imusolmukesiirron vaikutusta imunestekiertoon. Myös leikkauksen vaikutusta kielekkeen ottoalueeseen on tutkittava lisää. Imutiekasvutekijä VEGFC: n sekä antifibroottisen sytokiinin IL-10:n lisääntynyt eritys selittävät osittain imusolmukesiirron hyödyllisiä vaikutuksia.
Patients and Methods: The effect of lymph node transfer to recipient and donor sites was analyzed with lymphoscintigraphy, limb circumference measurements, and appearance of clinical symptoms. Axillary seroma samples were analyzed from four patient groups: Axillary lymph node removal (ALND), Microvascular breast reconstruction (BR), lymph node transfer (LN) and combined lymph node transfer and breast reconstruction (LN-BR).
Results: The postoperative lymphatic transport index was improved in 7/19 patients. Ten patients were able to reduce or discontinue compression therapy 6 - 24 months postoperatively. The donor lower limb lymphatic flow was slightly impaired (Ti >10) in 2 patients. No donor site lymphedema symptoms appeared during the 8 – 56-month follow-up.
A high concentration of the VEGF-C protein was detected in the seroma fluid of all flap transfer groups. The concentration of the anti-inflammatory and anti-fibrotic cytokine IL-10 was increased in the LN-BR group samples when compared to the ALND or BR group.
Conclusions: According to this preliminary study, the lymph node transfer seems to be beneficial for the lymphedema patients. However, a randomized study comparing the effect of BR and LN-BR is needed to evaluate the clinical efficacy of lymph node transfer. In addition, the effect of this surgery on the donor site needs to be studied further. The clinical effects of the lymph node transfer might be partly mediated by increased production of the lymphangiogenic growth factor (VEGF-C) as well as the anti-fibrotic cytokine (IL-10).
Tausta ja tavoitteet: Lymfedeema eli imunesteturvotus on etenevä imunestekierron sairaus, johon ei tunneta parantavaa hoitoa. Uusimpien tutkimusten mukaan mikrovaskulaarisella imusolmukesiirrolla voidaan parantaa lymfedeemaraajan imunestekiertoa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää imusolmukesiirron tehoa ja turvallisuutta. Myös imusolmukesiirron biologista taustaa tutkittiin analysoimalla leikkauksen jälkeistä imutiekasvutekijä- ja sytokiinituotantoa.
Potilaat ja menetelmät: Imusolmukesiirron vaikutusta sekä lymfedeemaraajaan että kielekkeen ottokohtaan analysoitiin lymfoskintigrafian, raajan ympärysmittausten ja kliinisten oireiden avulla. Kasvutekijä- ja sytokiinimääritykset tehtiin leikkausalueen seroomanäytteistä neljällä eri potilasryhmällä, joille tehtiin joko kainaloevakuaatio, mikrovaskulaarinen rintarekonstruktio, imusolmukesiirto tai yhdistetty rintarekonstruktio ja imusolmukesiirto.
Tulokset: Imunestekierron nopeutuminen imusolmukesiirron jälkeen todettiin 7:llä potilaalla 19:stä. Kymmenen potilasta pystyi vähentämään tai lopettamaan yläraajan kompressiohoidon 6-24 kuukautta leikkauksen jälkeen. Alaraajassa, jolta puolelta kieleke otettiin, todettiin lievästi hidastunut imunestekierto 2:lla potilaalla. Yhdellekään potilaalle ei kuitenkaan seuranta-ajassa ole kehittynyt alaraajan turvotusoireita. Kaikkien kielekesiirtoryhmien seroomanäytteissä todettiin korkea imutiekasvutekijä (VEGF-C) -pitoisuus. Anti-inflammatorisen ja anti-fibroottisen sytokiinin IL-10:n pitoisuus yhdistetyssä rintarekonstruktio- ja imusolmukesiirtoryhmässä oli korkeampi kuin kainaloevakuaatio- tai pelkässä rintarekonstruktioryhmässä.
Päätelmät: Osa lymfedeemapotilaista näyttäisi hyötyvän imusolmukesiirrosta. Jatkossa leikkauksen tehoa tulisi selvittää satunnaistetulla tutkimuksella, jossa verrataan pelkän rintarekonstruktion ja imusolmukesiirron vaikutusta imunestekiertoon. Myös leikkauksen vaikutusta kielekkeen ottoalueeseen on tutkittava lisää. Imutiekasvutekijä VEGFC: n sekä antifibroottisen sytokiinin IL-10:n lisääntynyt eritys selittävät osittain imusolmukesiirron hyödyllisiä vaikutuksia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [2845]