Porin Kuudennen osan tarinoista rakennettu kulttuuriperintö

Abstract

Tutkimus käsittelee viranomaisten ja asukkaiden välistä vuorovaikutusta kaavaprosessin aikana. Tutkimusalueena on valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi luokiteltu Porin Kuudes osa, joka on yksi laajimmista yhtenäisenä säilyneistä 1800-luvun lopun puukaupunkialueista Suomessa. Hermeneuttis-fenomenologista otetta soveltava tutkimus perustuu muistitietoaineistoon, joka avaa näkökulman paikallisen kulttuuriperinnön syntymiseen, periytymiseen ja muutokseen.

Kuudennen osan vuonna 2012 voimaan tulleessa asemakaavamuutoksessa suojeltiin 405 rakennusta. Sekä viranomaiset että asukkaat haluavat säilyttää arvokkaan ympäristön jälkipolville. Asukkaiden ja viranomaisten lähtökohdat arvottamiselle ovat kuitenkin erilaiset. Asiantuntijoiden näkemys kulttuuriympäristön arvoista perustuu eksplisiittiseen viralliseen tietoon, joka heijastaa positivistista käsitystä maailmasta mitattavista objekteista koostuvana kokonaisuutena. Asukkaiden arvostus asuinaluetta ja sen rakennuksia kohtaan puolestaan nousee sukupolvelta toiselle siirretyn aineettoman perinnön yhteisöllisestä merkityksestä. Heidän kokemuksensa kiteytyy kodin ja kotiseudun käsitteissä ja se tuodaan esiin rakennuksiin liittyvissä tarinoissa. Tulkinta on virallista tietoa haastavaa ja täydentävää.

Kestäviä suojelupäätöksiä voidaan tehdä vain viranomaisten ja asukkaiden väliseen tasa-arvoiseen vuoropuheluun perustuen. Tutkimus nostaa asukkaiden kokemuksellisen, paikkaan sitoutuneen hiljaisen tiedon virallisen tiedon rinnalle, kulttuurisesti kestävän maankäytön suunnittelun perustaksi. Koska ihminen toimii sellaisten asioiden puolesta, jotka hän kokee arvokkaaksi, asukaslähtöinen rakennussuojelu on lähtökohtaisesti yhteisön omakseen kokeman aineettoman kulttuuriperinnön suojelua.

Narrating Cultural Heritage in the Sixth District of Pori

This study deals with the interaction between officials and inhabitants in the process of urban planning. The case under investigation is that of the Sixth District of the city of Pori, one of the largest, uniformly preserved nineteenth-century wooden city districts of Finland which has been classified among the country’s significant cultural objects. Applying a hermeneutical-phenomenological approach the study is based on oral history, which opens a window into the birth, inheritance and evolution of local cultural heritage.

In 2012, a change in the zoning category of the Sixth District enlisted 405 buildings as protected objects. Both the officials and the inhabitants seek to preserve this valuable milieu for future generations. The emphasis is, however, different for the officials and the inhabitants. The view of the experts as regards the value of the area is based on explicit, official knowledge, which reflects a positivist worldview, where this cultural entity consists of measurable objects. On the other hand, the inhabitants value their neighbourhood and its buildings due to a sense of community spirit and intangible heritage, which has been transferred from generation to generation. Their experiences culminate in the concepts of ‘home’ and ‘hometown’ and they are reflected in stories about the buildings. This interpretation both challenges and completes the official knowledge.

Enduring decisions about protected buildings can only be made when they are based on balanced discussions between officials and the inhabitants. This study raises the inhabitants’ silent, experience-based, contextual knowledge on an equal level with the official knowledge and considers it a part of culturally sustainable urban planning. As people are driven by issues that they consider valuable, it means that population-based building protection is fundamentally an example of a community’s preservation of intangible cultural heritage, which they feel as their own.