Primary and Revision Hip Replacement. A University Hospital Database and Registry Study

Abstract

Large-headed total hip arthroplasty (THA) and hip resurfacing arthroplasty (HRA) with metal-on-metal (MoM) bearings became popular during the last decade. Recently, it has become evident that the large-head MoM hip implants are associated with increased revision rates despite their theoretical advantages. The purpose of this study was to evaluate the early results of primary MoM hip replacements and of acetabular revisions.

I analyzed retrospectively the results of four MoM implant designs and the survival rate of acetabular revisions with impaction bone grafting, as documented in the Turku University Hospital database. Further, I evaluated the correlation between femoral head size and dislocation rate, and used the Finnish Arthroplasty Register data to compare the survival of three large-head MoM THAs to analogous HRAs.

The early results for the Magnum M2A–ReCap THA were good. A larger head size decreased the risk of dislocation. Articular surface replacement (ASR) THA yielded inferior results compared to analogous HRA. For two other designs the results were similar. The R3–Synergy THA yielded inferior results compared to the reference implants. The survival of acetabular reconstructions with impaction bone grafting was inferior compared to previous reports.

In conclusion, the early results of the Biomet ReCap–Magnum design were promising, and large head sizes decreased the dislocation rate. The survival of different MoM hip implant designs varied. The survival of new designs and techniques may be inferior to those reported by the clinics where implants are developed. An important caveat is that early promising results of new devices may rapidly worsen. New implants need to be introduced in a controlled fashion to the market; here, arthroplasty registers are a valuable tool that needs to be used.

Isonuppiset, metalli-metalli-liukupintaiset lonkan tekonivelet sekä pinnoitetekonivelet yleistyivät viime vuosikymmenen aikana. Isonuppisia, metalli-metalli-liukupintaisia lonkan tekoniveliä käytettäessä on kuitenkin ilmennyt uusintaleikkaustarpeen kasvaminen niiden teoreettisista eduista huolimatta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida metalli-metalli-liukupintaisten lonkan tekonivelleikkausten sekä luunpakkausmenetelmällä tehtyjen lonkkamaljakon uusintaleikkausten tuloksia.

Tutkimuksessa analysoin takautuvasti neljän metalli-metalli-liukupintaisen tekonivelmallin pysyvyystuloksia, sekä luunpakkaus-menetelmällä tehtyjen lonkkamaljakon uusintaleikkausten tuloksia Turun Yliopistollisen Keskussairaalan aineiston perusteella. Lisäksi tutkin lonkan tekonivelen nuppikoon ja sijoiltaanmenoriskin välistä yhteyttä Suomen Endoproteesirekisterin aineistoon perustuen. Teimme myös rekisteripohjaisen tutkimuksen kolmen eri metalli-metalli liukupintaisen totaalilonkkaproteesin uusintaleikkausriskistä ja vertasimme niitä vastaavien pinnoiteproteesien uusintaleikkausriskiin.

Lyhyen aikavälin tulokset Magnum M2A – ReCap totaalilonkkaproteesille olivat hyviä. Suurempi nuppikoko oli selvästi yhdistettävissä pienempään sijoiltaanmenoriskiin. Lyhyen aikavälin seurannassa ASR pinnoiteproteesin pysyvyys oli vastaavaa totaalilonkkaproteesia parempaa, mutta kahden muun verratun parin välillä ei ollut eroa uusintaleikkausriskissä. R3 – Synergy totaalilonkkaproteesin tulokset olivat huonommat kuin vertailumalleilla. Birmingham pinnoiteproteesin pysyvyystulokset ja lonkkamaljakon luunpakkausmenetelmällä tehtyjen uusintaleikkausten pysyvyystulokset olivat huonommat kuin kehittäjäklinikoiden tulokset.

Johtopäätöksenä totesimme että alkuvaiheen tulokset ReCap-Magnum-implanttia käytettäessä olivat hyvät. Isojen nuppikokojen käyttö vähensi tekonivelen sijoiltaanmenon riskiä. Metalli-metalli-liukupintaisten lonkkaimplanttien alkuvaiheen pysyvyystulokset vaihtelivat. Lonkan tekonivelleikkausten tulokset saattavat olla huonompia kuin mitä implantin tai tekniikan kehittäneen klinikan julkaisemat tulokset ovat olleet. Metalli-metalli- liukupintaisten lonkkaproteesien ongelmat ovat sittemmin osoittautuneet yleisiksi. Uudet tekonivelmallit tulee ottaa käyttöön hallitusti jatkuvassa proteesirekisteriseurannassa.