Luottavatko yksinäiset? : Yleistyneen luottamuksen väestöryhmittäiset erot yksinäisyyden kokemuksen mukaan
Laaninen, Markus (2019-03-12)
Luottavatko yksinäiset? : Yleistyneen luottamuksen väestöryhmittäiset erot yksinäisyyden kokemuksen mukaan
Laaninen, Markus
(12.03.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019032810297
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019032810297
Tiivistelmä
Luottamus ja yksinäisyys ovat tärkeitä yhteiskunnallisia teemoja. Luottamus on tärkeää
yhteiskunnan tehokkaan toimivuuden kannalta. Luottamus onkin vahvinta pohjoismaalaisissa
hyvinvointivaltioissa. Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita yleistyneestä, tuntemattomiin
ihmisiin kohdistuvasta, luottamuksesta. Yksinäisyydellä viitataan negatiiviseen psyykkiseen
olotilaan, jossa yksilö kokee ahdistusta laadullisesti ja määrällisesti puutteellisista
ihmissuhteistaan. Yksinäisyyden on katsottu olevan yleisempää heikommassa
sosioekonomisessa asemassa olevilla, vaikka sitä esiintyykin kaikissa väestöryhmissä.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosiaalisen pääoman käsitettä, joka
liittyy läheisesti luottamukseen. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan sosiaalisia suhteita eli
verkostoja, joissa esiintyy luottamusta ja vastavuoroisuutta. Yksinäisyyttä tarkastellaan
koetun yksinäisyyden emotionaalisen ja sosiaalisen ulottuvuuden käsitteiden avulla.
Luottamusta lähestytään sosiaalisen pääoman mekanismina, jonka välityksellä saavutetaan
sosiaalisen pääoman hyötyjä.
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, onko yksinäisten ihmisten yleistynyt luottamus
heikompaa kuin ei-yksinäisten. Yhteyttä analysoidaan vakioimalla sukupuoli, ikä, koulutus
sekä taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema. Aineistona tutkimuksessa käytetään 18–79-
vuotiaita suomenkielisiä mannersuomalaisia edustavaa Hyvinvointi ja eriarvoisuus Suomessa
2016 -kyselyaineistoa. Analyysimenetelminä käytetään varianssianalyysiä, korrelaatiotestiä
sekä lineaarista regressioanalyysiä.
Tulosten mukaan yksinäisten ihmisten luottamus on ei-yksinäisten luottamusta heikompaa.
Kuitenkin koulutuksella sekä taloudellisella ja yhteiskunnallisella asemalla mitattava
sosioekonominen asema selittää myös yleistynyttä luottamusta, jolloin yksinäisyyden
vaikutus luottamukseen pienenee mutta ei katoa. Demografiset ja sosioekonomiset tekijät
eivät täysin selitä sitä, miksi yksinäisten luottamus on ei-yksinäisten luottamusta heikompaa.
yhteiskunnan tehokkaan toimivuuden kannalta. Luottamus onkin vahvinta pohjoismaalaisissa
hyvinvointivaltioissa. Tässä tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita yleistyneestä, tuntemattomiin
ihmisiin kohdistuvasta, luottamuksesta. Yksinäisyydellä viitataan negatiiviseen psyykkiseen
olotilaan, jossa yksilö kokee ahdistusta laadullisesti ja määrällisesti puutteellisista
ihmissuhteistaan. Yksinäisyyden on katsottu olevan yleisempää heikommassa
sosioekonomisessa asemassa olevilla, vaikka sitä esiintyykin kaikissa väestöryhmissä.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosiaalisen pääoman käsitettä, joka
liittyy läheisesti luottamukseen. Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan sosiaalisia suhteita eli
verkostoja, joissa esiintyy luottamusta ja vastavuoroisuutta. Yksinäisyyttä tarkastellaan
koetun yksinäisyyden emotionaalisen ja sosiaalisen ulottuvuuden käsitteiden avulla.
Luottamusta lähestytään sosiaalisen pääoman mekanismina, jonka välityksellä saavutetaan
sosiaalisen pääoman hyötyjä.
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, onko yksinäisten ihmisten yleistynyt luottamus
heikompaa kuin ei-yksinäisten. Yhteyttä analysoidaan vakioimalla sukupuoli, ikä, koulutus
sekä taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema. Aineistona tutkimuksessa käytetään 18–79-
vuotiaita suomenkielisiä mannersuomalaisia edustavaa Hyvinvointi ja eriarvoisuus Suomessa
2016 -kyselyaineistoa. Analyysimenetelminä käytetään varianssianalyysiä, korrelaatiotestiä
sekä lineaarista regressioanalyysiä.
Tulosten mukaan yksinäisten ihmisten luottamus on ei-yksinäisten luottamusta heikompaa.
Kuitenkin koulutuksella sekä taloudellisella ja yhteiskunnallisella asemalla mitattava
sosioekonominen asema selittää myös yleistynyttä luottamusta, jolloin yksinäisyyden
vaikutus luottamukseen pienenee mutta ei katoa. Demografiset ja sosioekonomiset tekijät
eivät täysin selitä sitä, miksi yksinäisten luottamus on ei-yksinäisten luottamusta heikompaa.