KiddyCAT-arviointimenetelmä kommunikointiasenteiden arvioinnissa alle kouluikäisillä lapsilla, jotka änkyttävät: Suomennoksen alustavat viitearvot ja koekäyttö
Lindblad, Siiri (2019-04-10)
KiddyCAT-arviointimenetelmä kommunikointiasenteiden arvioinnissa alle kouluikäisillä lapsilla, jotka änkyttävät: Suomennoksen alustavat viitearvot ja koekäyttö
Lindblad, Siiri
(10.04.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050214009
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019050214009
Tiivistelmä
Tämän pro-gradu tutkielman tavoitteena oli osana Behavior Assessment Battery -kokoelman
standardointiprojektia koekäyttää KiddyCAT (Communication Attitude Test for Preschool and
Kindergarten Children Who Stutter) -arviointimenetelmän suomennos, luoda suomennokselle alustavat
viitearvot sekä arvioida sen reliabiliteettia ja validiteettia. Lisäksi kliinisen päätöksenteon tueksi luotiin
alustava katkaisupistemäärä, joka viittaa keskimäärin kielteisempään kommunikointiasenteeseen kuin
saman ikäisillä sujuvasti puhuvilla lapsilla tyypillisesti on. KiddyCAT on ensimmäinen
arviointimenetelmä, joka arvioi alle kouluikäisten änkyttävien lasten kommunikointiasenteita. Änkyttävien
ja sujuvasti puhuvien alle kouluikäisten lasten kommunikointiasenteissa on useissa tutkimuksissa havaittu
tilastollisesti merkitsevä ero. On osoitettu, että jo 3-vuotias lapsi voi olla tietoinen änkytyksestään ja hänellä
voi olla kielteisempi kommunikointiasenne kuin sujuvasti puhuvilla ikätovereillaan.
KiddyCATin suomennos koekäytettiin 44 sujuvasti puhuvalla ja 23 änkyttävällä päiväkoti- ja
esikouluikäisellä äidinkieleltään suomenkielisellä lapsella. Änkyttäviä lapsia saatiin mukaan tutkimukseen
ECSF-erikoistumiskoulutuksessa ja BAB:n käännösprojektissa mukana olevien puheterapeuttien
asiakkailta vuoden 2017 aikana, sekä yksi logopedian opiskelijan tuttavapiiristä. Tutkielman tekijä tutki
sujuvasti puhuvat lapset kolmessa Turun päiväkodissa. Lisäksi puheterapeutit tutkivat asiakkaidensa
joukosta kolme sujuvasti puhuvaa lasta. Lapsista 54 tutkittiin toistomittausreliabiliteetin arvioimiseksi
uudelleen. Suomennoksen reliabiliteettia tutkittiin sisäisen konsistenssin ja toistomittausreliabiliteetin
avulla. Validiteettia tutkittiin kriteeri- ja käsitevaliditeetin näkökulmasta tutkimalla arviointimenetelmän
erottelukykyä ryhmien välillä ja vertaamalla suomennoksen viitearvoja alkuperäisiin normeihin.
Katkaisupistemäärä luotiin samoin kuin alkuperäisversiossa. Tutkimushypoteesiksi asetettiin, että
KiddyCATin suomennos erottelee änkyttävien ja sujuvasti puhuvien lasten kommunikointiasenteet niin,
että änkyttävien lasten kommunikointiasenteet ovat tilastollisesti merkitsevästi kielteisempiä.
Tulokset osoittautuivat hypoteesin mukaisiksi. Toistomittausreliabiliteetin avulla arvioitu lineaarinen
yhteys vastausten välillä osoittautui hyväksi, melko voimakkaaksi sujuvasti puhuvien ja voimakkaaksi
änkyttävien lasten kohdalla. Sisäinen konsistenssi oli kohtalainen sujuvasti puhuvien lasten ja melko korkea
änkyttävien lasten kohdalla. Suomennoksen todettiin erottelevan änkyttävien ja sujuvasti puhuvien lasten
kommunikointiasenteet tilastollisesti merkitsevästi, mikä kertoo hyvästä validiteetista. Suomennoksen
viitearvot eivät eronneet alkuperäisistä normeista tilastollisesti merkitsevästi änkyttävillä lapsilla, mutta
sujuvasti puhuvilla suomenkielisillä lapsilla oli myönteisemmät kommunikointiasenteet kuin
englanninkielisillä. Katkaisupistemääräksi valikoitui alkuperäisversiota pisteen matalampi neljä pistettä.
Tutkittujen lasten taustamuuttujista iän ja äidin koulutuksen jakaumat osoittautuivat ryhmien välillä
tilastollisesti merkitsevästi erilaisiksi. Taustamuuttujien ei kuitenkaan todettu korreloivan KiddyCATin
tulosten kanssa, minkä vuoksi tutkimuksen tuloksia voidaan pitää luotettavina. Kuitenkin se, että aineiston
sujuvasti puhuvat lapset ovat merkittävästi nuorempia kuin änkyttävät lapset, on tutkimuksen suurin haaste
ja asettaa haasteita varsinaisen normittamisen loppuun saattamiselle. Katkaisupistemäärän ja sujuvasti
puhuvien lasten viitearvojen mataluudelle perustelu voi löytyä kulttuurieroista. Aineistoa tulee kerätä vielä
lisää kattavamman otoksen aikaansaamiseksi, jotta normitus saadaan päätökseen ja suomenkielinen
arviointimenetelmä voidaan julkaista. Tutkimus osoittaa myös, että menetelmää tulisi käyttää muun
arvioinnin apuvälineenä, ei diagnostisena päätöksenteon välineenä yksinään. Lapsen suhtautuminen omaan
puhumiseensa ja itseensä kommunikoijana vaikuttaa laajasti lapsen änkytykseen, kommunikointiin,
toimintakykyyn ja kuntoutumiseen, minkä takia änkytyksen arvioinnissa ja kuntoutuksessa on tärkeää ottaa
huomioon lapsen kommunikointiasenne mahdollisimman varhain. Validia ja reliaabelia menetelmää siihen
ei suomen kielellä vielä ole, joten KiddyCATin kääntäminen on kliinisesti ja tieteellisesti arvokas prosessi.
standardointiprojektia koekäyttää KiddyCAT (Communication Attitude Test for Preschool and
Kindergarten Children Who Stutter) -arviointimenetelmän suomennos, luoda suomennokselle alustavat
viitearvot sekä arvioida sen reliabiliteettia ja validiteettia. Lisäksi kliinisen päätöksenteon tueksi luotiin
alustava katkaisupistemäärä, joka viittaa keskimäärin kielteisempään kommunikointiasenteeseen kuin
saman ikäisillä sujuvasti puhuvilla lapsilla tyypillisesti on. KiddyCAT on ensimmäinen
arviointimenetelmä, joka arvioi alle kouluikäisten änkyttävien lasten kommunikointiasenteita. Änkyttävien
ja sujuvasti puhuvien alle kouluikäisten lasten kommunikointiasenteissa on useissa tutkimuksissa havaittu
tilastollisesti merkitsevä ero. On osoitettu, että jo 3-vuotias lapsi voi olla tietoinen änkytyksestään ja hänellä
voi olla kielteisempi kommunikointiasenne kuin sujuvasti puhuvilla ikätovereillaan.
KiddyCATin suomennos koekäytettiin 44 sujuvasti puhuvalla ja 23 änkyttävällä päiväkoti- ja
esikouluikäisellä äidinkieleltään suomenkielisellä lapsella. Änkyttäviä lapsia saatiin mukaan tutkimukseen
ECSF-erikoistumiskoulutuksessa ja BAB:n käännösprojektissa mukana olevien puheterapeuttien
asiakkailta vuoden 2017 aikana, sekä yksi logopedian opiskelijan tuttavapiiristä. Tutkielman tekijä tutki
sujuvasti puhuvat lapset kolmessa Turun päiväkodissa. Lisäksi puheterapeutit tutkivat asiakkaidensa
joukosta kolme sujuvasti puhuvaa lasta. Lapsista 54 tutkittiin toistomittausreliabiliteetin arvioimiseksi
uudelleen. Suomennoksen reliabiliteettia tutkittiin sisäisen konsistenssin ja toistomittausreliabiliteetin
avulla. Validiteettia tutkittiin kriteeri- ja käsitevaliditeetin näkökulmasta tutkimalla arviointimenetelmän
erottelukykyä ryhmien välillä ja vertaamalla suomennoksen viitearvoja alkuperäisiin normeihin.
Katkaisupistemäärä luotiin samoin kuin alkuperäisversiossa. Tutkimushypoteesiksi asetettiin, että
KiddyCATin suomennos erottelee änkyttävien ja sujuvasti puhuvien lasten kommunikointiasenteet niin,
että änkyttävien lasten kommunikointiasenteet ovat tilastollisesti merkitsevästi kielteisempiä.
Tulokset osoittautuivat hypoteesin mukaisiksi. Toistomittausreliabiliteetin avulla arvioitu lineaarinen
yhteys vastausten välillä osoittautui hyväksi, melko voimakkaaksi sujuvasti puhuvien ja voimakkaaksi
änkyttävien lasten kohdalla. Sisäinen konsistenssi oli kohtalainen sujuvasti puhuvien lasten ja melko korkea
änkyttävien lasten kohdalla. Suomennoksen todettiin erottelevan änkyttävien ja sujuvasti puhuvien lasten
kommunikointiasenteet tilastollisesti merkitsevästi, mikä kertoo hyvästä validiteetista. Suomennoksen
viitearvot eivät eronneet alkuperäisistä normeista tilastollisesti merkitsevästi änkyttävillä lapsilla, mutta
sujuvasti puhuvilla suomenkielisillä lapsilla oli myönteisemmät kommunikointiasenteet kuin
englanninkielisillä. Katkaisupistemääräksi valikoitui alkuperäisversiota pisteen matalampi neljä pistettä.
Tutkittujen lasten taustamuuttujista iän ja äidin koulutuksen jakaumat osoittautuivat ryhmien välillä
tilastollisesti merkitsevästi erilaisiksi. Taustamuuttujien ei kuitenkaan todettu korreloivan KiddyCATin
tulosten kanssa, minkä vuoksi tutkimuksen tuloksia voidaan pitää luotettavina. Kuitenkin se, että aineiston
sujuvasti puhuvat lapset ovat merkittävästi nuorempia kuin änkyttävät lapset, on tutkimuksen suurin haaste
ja asettaa haasteita varsinaisen normittamisen loppuun saattamiselle. Katkaisupistemäärän ja sujuvasti
puhuvien lasten viitearvojen mataluudelle perustelu voi löytyä kulttuurieroista. Aineistoa tulee kerätä vielä
lisää kattavamman otoksen aikaansaamiseksi, jotta normitus saadaan päätökseen ja suomenkielinen
arviointimenetelmä voidaan julkaista. Tutkimus osoittaa myös, että menetelmää tulisi käyttää muun
arvioinnin apuvälineenä, ei diagnostisena päätöksenteon välineenä yksinään. Lapsen suhtautuminen omaan
puhumiseensa ja itseensä kommunikoijana vaikuttaa laajasti lapsen änkytykseen, kommunikointiin,
toimintakykyyn ja kuntoutumiseen, minkä takia änkytyksen arvioinnissa ja kuntoutuksessa on tärkeää ottaa
huomioon lapsen kommunikointiasenne mahdollisimman varhain. Validia ja reliaabelia menetelmää siihen
ei suomen kielellä vielä ole, joten KiddyCATin kääntäminen on kliinisesti ja tieteellisesti arvokas prosessi.