Spatiaaliset rakkausviitteiset metaforat Elli Haloon lyriikoissa
Martelius, Jemina (2019-05-08)
Spatiaaliset rakkausviitteiset metaforat Elli Haloon lyriikoissa
(08.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052817578
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052817578
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Elli Haloon Haloo Helsinki! -yhtyeen studioalbumeille sanoittamien kappaleiden spatiaalisia rakkausviitteisiä metaforia. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia spatiaalisia keinoja Haloo käyttää kuvatessaan rakkautta metaforisesti, ja millaisia merkityksiä metaforisiin ilmauksiin sisältyy. Tutkielmassa selvitetään, miten spatiaalisten kieliopillisten ainesten avulla kuvataan metaforisesti keskeistä tunnetta, rakkautta. Tutkimus hyödyntää kognitiivista metaforateoriaa (Lakoff−Johnson 1980) sekä spatiaalisuuden käsitteellistä ja semanttista analyysia. Tarkasteltavia spatiaalisia kieliopillisia aineksia ovat verbit, etenkin liikettä ilmaisevat liikeverbit, sekä niiden muodostamat verbiliitot ja verbi-idiomit, paikkaa tai tilaa ilmaisevat substantiivit, tämä-pronomini, adjektiivit sekä adverbien ja adpositioiden muodostama kokonaisuus nimeltä grammit (termi Svoroulta 1994).
Aineistovetoisen tutkimuksen keskiöön nousee aineiston teemoittelu kolmeen pääkategoriaan: rakkauden alkamiseen, rakkaudessa olemiseen sekä rakkauden loppumiseen. Pääkategorioiden sisällä aineisto jaotellaan kahdelle perusakselille (suomenkielinen termi Ojutkankaalta 2005), frontaaliselle ja vertikaaliselle, sekä topologisten ilmausten kokonaisuuteen. Perusakselit ovat frontaalinen edessä−takana-akseli sekä vertikaalinen ylhäällä−alhaalla-akseli. Näiden kokonaisuuksien sisällä esiintymät jakautuvat vielä pienempiin alaryhmiin, joita ovat muun muassa rakkaus ja liike, rakkaus ja katsominen sekä substantiivi ilmaisemassa paikkaa tai tilaa. Analyysin toisessa osiossa muodostetaan käsitemetaforakokonaisuuksia, joissa korostetaan esiintymien systemaattisia merkityksiä.
Tutkielmassa käy ilmi, miten monipuolisesti ihmiselle ominaisen spatiaalisen käsitteistyksen keinoin voidaan kuvata metaforisesti myös tunnetta. Rakkausviitteisissä metaforissa korostuvat esimerkiksi liike, läheisyys−kaukaisuus, katse vallankäytön välineenä sekä ihmisen säiliömäisyys.
Aineistovetoisen tutkimuksen keskiöön nousee aineiston teemoittelu kolmeen pääkategoriaan: rakkauden alkamiseen, rakkaudessa olemiseen sekä rakkauden loppumiseen. Pääkategorioiden sisällä aineisto jaotellaan kahdelle perusakselille (suomenkielinen termi Ojutkankaalta 2005), frontaaliselle ja vertikaaliselle, sekä topologisten ilmausten kokonaisuuteen. Perusakselit ovat frontaalinen edessä−takana-akseli sekä vertikaalinen ylhäällä−alhaalla-akseli. Näiden kokonaisuuksien sisällä esiintymät jakautuvat vielä pienempiin alaryhmiin, joita ovat muun muassa rakkaus ja liike, rakkaus ja katsominen sekä substantiivi ilmaisemassa paikkaa tai tilaa. Analyysin toisessa osiossa muodostetaan käsitemetaforakokonaisuuksia, joissa korostetaan esiintymien systemaattisia merkityksiä.
Tutkielmassa käy ilmi, miten monipuolisesti ihmiselle ominaisen spatiaalisen käsitteistyksen keinoin voidaan kuvata metaforisesti myös tunnetta. Rakkausviitteisissä metaforissa korostuvat esimerkiksi liike, läheisyys−kaukaisuus, katse vallankäytön välineenä sekä ihmisen säiliömäisyys.