Luontoarvot ja malminetsintälupa

Abstract

Tutkimuksen aiheena ovat malminetsintäluvat ja luontoarvojen ottaminen huomioon niiden käsittelyssä ja erityisesti lupamääräyksissä. Tutkimuksen tarkempana kohteena ovat luonnonsuojelualueiden luontoarvoihin ja pohjaveteen liittyvät lupamääräykset. Tarkoituksena on selvittää kaivosviranomaisen ratkaisukäytäntöä näiden luontoarvojen turvaamisen osalta. Tutkimuksen aineistona on hyödynnetty kaivosviranomaisen tekemiä malminetsintälupapäätöksiä vuodelta 2018, joista yksityiskohtaisemman tutkimuksen kohteiksi valikoituivat päätökset, joissa oli tapauskohtaisia lupamääräyksiä suojelualueiden luontoarvoihin ja pohjaveteen liittyen.

Luontoarvojen määrittelyä koskevassa oikeustieteellisessä keskustelussa on esitetty erilaisia näkökulmia, joista ei vallitse yksimielisyyttä. Tästä huolimatta lainsäädännössä on tunnustettu tiettyjä luontoarvoja. Malminetsintä pyritään järjestämään ympäristövaikutukset huomioiden ja ekologisesti kestävällä tavalla. Kaivoslain tavoitteet ja periaatteet ohjaavat malminetsintäluvan käsittelyä ja päätöksen sisältöä. Malminetsinnän luvanvaraisuus itsessään antaa mahdollisuuksia ennakolliseen luontoarvojen turvaamiseen, mutta erityisesti laajat osallistumisoikeudet lupamenettelyn aikana edistävät luontoarvojen huomioon ottamista ja päätöksenteon tietopohjan laajuutta. Ympäristöoikeudelle ominaiset joustavat säännökset mahdollistavat tapauskohtaisen harkinnan, vaikka malminetsintälupa on luonteeltaan oikeusharkintainen.

Malminetsintälupahakemusta ratkaistessaan viranomaisen tulee huomioida kaivoslaissa asetetut luvan myöntämisen esteet ja edellytykset sekä muusta lainsäädännöstä tulevat edellytykset. Yleensä kaivosviranomaisella ei ole mahdollisuutta malminetsintäluvan epäämiseen luontoarvojen turvaamiseksi, vaan luontoarvojen suojelu toteutetaan toimintaa ohjaavilla ja rajoittavilla lupamääräyksillä tai aluetta pienentämällä. Kaivoslaki antaa mahdollisuuksia yksityiskohtaisten lupamääräysten asettamiseen, joilla voitaisiin tehokkaasti suojella luontoarvoja, mutta kaivosviranomainen ei tutkimuksen aineiston perusteella useinkaan käytä tätä mahdollisuutta. Kaivosviranomainen voisi hyödyntää tehokkaammin muiden viranomaisten lausuntoja ja perustella päätöksensä, mikäli se jättää lausunnoissa esitetyt edellytykset huomioimatta. Säännösten tulkinnassa pitäisi painottua ekologinen kestävyys nykyistä enemmän, koska luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja puhtaan veden kasvava tärkeys edellyttävät toisenlaista suhtautumista ympäristöön haitallisesti vaikuttavaan toimintaan tulevaisuudessa. Ekologinen kompensaatio voisi osaltaan tehostaa luontoarvojen turvaamista malminetsinnässä.