Väkivallan ja kuoleman ilmaukset ruotsalaisessa keskiaikaisessa penitentiariaattiaineistossa
Kupari, Hanna-Mari (2019-05-28)
Väkivallan ja kuoleman ilmaukset ruotsalaisessa keskiaikaisessa penitentiariaattiaineistossa
(28.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061019812
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061019812
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin, millaisin sanamuodoin väkivallasta, ruumiinvammasta, taposta tai kuolemasta kirjoitetaan myöhäiskeskiaikaisessa paavillisessa aineistossa. Tarkastelen eroja siinä, miten aihepiirin tapahtumista ja teoista asiakirjoissa kirjoitetaan, kun niitä selostetaan joko itse synninpäästön anojan tai tilanteessa olleen toisen tai mahdollisen kolmannen osapuolen näkökulmasta. Tämän lisäksi kiinnitän huomiota penitentiariaatin asiakirjatyyppeihin, joiden mukaan aineisto on kansaliassa aikoinaan rekisteröity. Tutkimushypoteesini mukaan valitsemani aihepiirin tapahtumiin viitataan mieluummin eufemistisilla ilmaisuilla silloin, kun anoja on ollut tilanteessa itse toimijana.
Käyttämäni aineisto on julkaistu Sara Risbergin editoimassa Auctoritate Papae -teoksessa, joka sisältää materiaalia paavillisen penitentiariaattiviraston arkistosta. Editioon on koottu asiakirjoja vuosilta 1410–1526, ja siihen on otettu mukaan kaikki ruotsalaiseen Uppsalan kirkkoprovinssiin ja sen asukkaisiin liittyvät penitentiariaatin arkistossa olevat asiakirjat. Teos kattaa yhteensä 453 anomuskirjettä, joista tarkastelun kohteena on 133 asiakirjaa. Mukaan on otettu alla mainittujen periaatteiden mukaan keskeiset väkivallan, väkivallanteosta aiheutuneen vamman, kuolemantuottamuksen, tapon tai murhan sekä kuoleman ilmaisut. Esittelen aineiston tyyppiesimerkkien kautta.
Asiakirjoissa on kattavasti erilaisia suoria ja eufemistisia ilmaisuja. Aineiston laajuuden vuoksi olen ottanut jokaisesta kategoriasta yhden suoran ja yhden eufemistisen ilmaisun case study -tyyppisesti tarkempaan laadulliseen analyysiin. Näiden kahden avulla olen tehnyt sisäistä vertailua. Aineistosta löytyy kanonisen oikeuden käyttämiä väkivallan eri vakavuusasteen mukaisia ilmaisuja: yläkäsite manus violentas iniecere sisältää lyömisen (percussio) ja haavoittamisen ilman pysyviä vammoja (vulneratio). Pysyviä vammoja kuvataan termeillä debilitatio ja mutilatio. Lisäksi esiintyy hyvin erilaisia tapon (interfecit ja quodam parvo cultello in pectore unico ictu percussit) ja murhan ilmauksia (homicidium ja presbytericidium) sekä kuoleman suoria ja epäsuoria ilmauksia (mors, expiravit ja ab hac luce migravit).
Analyysi tuo hyvin esiin sen, että eufemismi on voimakkaasti riippuvainen siitä, kuka ilmaisua käyttää ja missä yhteydessä. Esimerkiksi ilmaisun interfecit analyysi osoittaa, että tappoihin syyllistyneiden kirkollisten henkilöiden ja maallikkojen anomuksissa käytettiin toisistaan poikkeavia sanamuotoja. Toisaalta, kuoleman eufemismeja käytetään runsaasti myös sellaisissa yhteyksissä, joissa ei anoja ole ollut kuolemaan osallinen. Tämä tukee käsitystä, että nimenomaisesti kuolema on voimakkaasti tabuksi koettu aihepiiri, jota lähestytään erinäisillä eufemistisilla ilmaisuilla, vertauskuvin ja kiertoilmaisuin.
Käyttämäni aineisto on julkaistu Sara Risbergin editoimassa Auctoritate Papae -teoksessa, joka sisältää materiaalia paavillisen penitentiariaattiviraston arkistosta. Editioon on koottu asiakirjoja vuosilta 1410–1526, ja siihen on otettu mukaan kaikki ruotsalaiseen Uppsalan kirkkoprovinssiin ja sen asukkaisiin liittyvät penitentiariaatin arkistossa olevat asiakirjat. Teos kattaa yhteensä 453 anomuskirjettä, joista tarkastelun kohteena on 133 asiakirjaa. Mukaan on otettu alla mainittujen periaatteiden mukaan keskeiset väkivallan, väkivallanteosta aiheutuneen vamman, kuolemantuottamuksen, tapon tai murhan sekä kuoleman ilmaisut. Esittelen aineiston tyyppiesimerkkien kautta.
Asiakirjoissa on kattavasti erilaisia suoria ja eufemistisia ilmaisuja. Aineiston laajuuden vuoksi olen ottanut jokaisesta kategoriasta yhden suoran ja yhden eufemistisen ilmaisun case study -tyyppisesti tarkempaan laadulliseen analyysiin. Näiden kahden avulla olen tehnyt sisäistä vertailua. Aineistosta löytyy kanonisen oikeuden käyttämiä väkivallan eri vakavuusasteen mukaisia ilmaisuja: yläkäsite manus violentas iniecere sisältää lyömisen (percussio) ja haavoittamisen ilman pysyviä vammoja (vulneratio). Pysyviä vammoja kuvataan termeillä debilitatio ja mutilatio. Lisäksi esiintyy hyvin erilaisia tapon (interfecit ja quodam parvo cultello in pectore unico ictu percussit) ja murhan ilmauksia (homicidium ja presbytericidium) sekä kuoleman suoria ja epäsuoria ilmauksia (mors, expiravit ja ab hac luce migravit).
Analyysi tuo hyvin esiin sen, että eufemismi on voimakkaasti riippuvainen siitä, kuka ilmaisua käyttää ja missä yhteydessä. Esimerkiksi ilmaisun interfecit analyysi osoittaa, että tappoihin syyllistyneiden kirkollisten henkilöiden ja maallikkojen anomuksissa käytettiin toisistaan poikkeavia sanamuotoja. Toisaalta, kuoleman eufemismeja käytetään runsaasti myös sellaisissa yhteyksissä, joissa ei anoja ole ollut kuolemaan osallinen. Tämä tukee käsitystä, että nimenomaisesti kuolema on voimakkaasti tabuksi koettu aihepiiri, jota lähestytään erinäisillä eufemistisilla ilmaisuilla, vertauskuvin ja kiertoilmaisuin.