HENKILÖTIETOJEN SUOJAN SUHTEESTA REKISTERINPITÄJÄN OIKEUTETTUUN ETUUN – miten oikeutettu etu toimii henkilötietojen käsittelyperusteena?
Lukkarinen, Kirsikka (2019-08-27)
HENKILÖTIETOJEN SUOJAN SUHTEESTA REKISTERINPITÄJÄN OIKEUTETTUUN ETUUN – miten oikeutettu etu toimii henkilötietojen käsittelyperusteena?
(27.08.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091928811
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019091928811
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on luonnollisen henkilön henkilötietojen suojan suhde rekisterinpitäjän oikeutettuun etuun. Tutkielmassa selvitetään, millaisissa tilanteissa rekisterinpitäjällä voidaan katsoa olevan oikeus käsitellä henkilötietoja oikeutetun edun perusteella luonnollisen henkilön perusoikeussuojan tätä oikeutta syrjäyttämättä. Keskeisenä tutkimuskohteena on lisäksi oikeutetun edun perusteella harjoitettavan tietojenkäsittelyn tosiasiallinen toimivuus.
Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen, mutta tutkielmassa hyödynnetään lisäksi EU-oikeudelle tyypilliseen tapaan systemaattista ja teleologista tulkintaa. Tutkielman keskeisimmän lähdeaineiston muodostaa EU:n primääri- ja sekundäärioikeus, kansallinen lainsäädäntö sekä kotimainen ja ulkomainen oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa on lisäksi hyödynnetty suomalaisten rekisterinpitäjien tietosuojaselosteita sekä tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän tai kolmannen oikeutettujen etujen toteuttamiseksi, paitsi milloin henkilötietojen suojaa edellyttävät rekisteröidyn edut tai perusoikeudet ja -vapaudet syrjäyttävät tällaiset edut. Päätöksen käsittelyn lainmukaisuudesta tekee rekisterinpitäjä, jonka on arvioitava objektiivisesti omaa etuaan rekisteröidyn perusoikeussuojaa vasten. Tietosuoja-asetus ei itsessään anna rekisterinpitäjälle tarkkaa ohjeistusta siitä, miten säännöstä on käytännössä tulkittava, joten rekisterinpitäjän on soveltamistilanteissa tukeuduttava toistaiseksi puutteelliseen oikeuskäytäntöön sekä kirjallisuuteen. Lähtökohtana rekisterinpitäjän päätöksenteolle on tapauskohtainen intressipunninta.
Oikeutetun edun perusteella tapahtuva lainmukainen henkilötietojen käsittely on täsmällisen oikeuskäytännön ja erisuuntaisten puheenvuorojen johdosta hankalasti käsitettävä kokonaisuus. Tutkielmassa osoitetaan, että oikeutetun edun perusteella harjoitettavaan henkilötietojen käsittelyyn liittyy epäkohtia sekä teoreettisella että käytännön tasolla. Epäkohdat kytkeytyvät erityisesti rekisterinpitäjille annettuun puutteelliseen ohjeistukseen ja tästä aiheutuvaan tietämättömyyteen henkilötietojen käsittelyssä. Vastatakseen tietosuoja-asetuksesta aiheutuviin velvollisuuksiinsa, rekisterinpitäjiltä edellytetään valveutuneisuutta käsittelyn lainmukaisuudesta. Sääntelyn epäselvyys korostaa sekä kansallisen lainsäätäjän että rekisterinpitäjien tarvetta seurata tietosuojasääntelyssä mahdollisesti tapahtuvia havaittavista epäkohdista aiheutuvia muutoksia.
Asiasanat: henkilötietojen suoja, tietosuoja-asetus, tietosuoja, oikeutettu etu, yksityisyyden suoja, perusoikeudet
Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen, mutta tutkielmassa hyödynnetään lisäksi EU-oikeudelle tyypilliseen tapaan systemaattista ja teleologista tulkintaa. Tutkielman keskeisimmän lähdeaineiston muodostaa EU:n primääri- ja sekundäärioikeus, kansallinen lainsäädäntö sekä kotimainen ja ulkomainen oikeuskirjallisuus. Tutkielmassa on lisäksi hyödynnetty suomalaisten rekisterinpitäjien tietosuojaselosteita sekä tuomioistuinten ratkaisukäytäntöä.
Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjän tai kolmannen oikeutettujen etujen toteuttamiseksi, paitsi milloin henkilötietojen suojaa edellyttävät rekisteröidyn edut tai perusoikeudet ja -vapaudet syrjäyttävät tällaiset edut. Päätöksen käsittelyn lainmukaisuudesta tekee rekisterinpitäjä, jonka on arvioitava objektiivisesti omaa etuaan rekisteröidyn perusoikeussuojaa vasten. Tietosuoja-asetus ei itsessään anna rekisterinpitäjälle tarkkaa ohjeistusta siitä, miten säännöstä on käytännössä tulkittava, joten rekisterinpitäjän on soveltamistilanteissa tukeuduttava toistaiseksi puutteelliseen oikeuskäytäntöön sekä kirjallisuuteen. Lähtökohtana rekisterinpitäjän päätöksenteolle on tapauskohtainen intressipunninta.
Oikeutetun edun perusteella tapahtuva lainmukainen henkilötietojen käsittely on täsmällisen oikeuskäytännön ja erisuuntaisten puheenvuorojen johdosta hankalasti käsitettävä kokonaisuus. Tutkielmassa osoitetaan, että oikeutetun edun perusteella harjoitettavaan henkilötietojen käsittelyyn liittyy epäkohtia sekä teoreettisella että käytännön tasolla. Epäkohdat kytkeytyvät erityisesti rekisterinpitäjille annettuun puutteelliseen ohjeistukseen ja tästä aiheutuvaan tietämättömyyteen henkilötietojen käsittelyssä. Vastatakseen tietosuoja-asetuksesta aiheutuviin velvollisuuksiinsa, rekisterinpitäjiltä edellytetään valveutuneisuutta käsittelyn lainmukaisuudesta. Sääntelyn epäselvyys korostaa sekä kansallisen lainsäätäjän että rekisterinpitäjien tarvetta seurata tietosuojasääntelyssä mahdollisesti tapahtuvia havaittavista epäkohdista aiheutuvia muutoksia.
Asiasanat: henkilötietojen suoja, tietosuoja-asetus, tietosuoja, oikeutettu etu, yksityisyyden suoja, perusoikeudet