Urheiluseuran ja Liigan vastuu jääkiekonpelaajalle aiheutuneesta CTE-vammasta
Kolu, Camilla (2019-10-17)
Urheiluseuran ja Liigan vastuu jääkiekonpelaajalle aiheutuneesta CTE-vammasta
Kolu, Camilla
(17.10.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019102134115
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019102134115
Tiivistelmä
Jääkiekon fyysisyys johtaa usein pelitilanteissa tapahtuviin tapaturmiin ja loukkaan-tumisiin. Toistuvat iskut päähän voivat aiheuttaa pelaajalle kroonisen traumaattisen enkefalopatian eli CTE:n. Kyseinen sairaus aiheuttaa aivoissa leviäviä mikrovaurioita ja rappeuttaa aivoja Alzheimerin taudin tavoin.
Jääkiekkoilijat ammattiurheilijoina eivät kuulu yleisen työturvallisuutta koskevan lainsäädännön piiriin, jolloin heidän terveydestään ja turvallisuudestaan huolehtiminen seuran ja Liigan toimin on erityisen tärkeää. Tällaisen huolellisuusvelvoitteen laimin-lyönti voi johtaa vahingonkorvausvelvollisuuden aktualisoitumiseen.
Tutkielmani tavoitteena onkin pohtia, minkälaisin perustein urheiluseurat ja koko toimintaa organisoiva Jääkiekon SM-liiga Oy voi olla vahingonkorvausvelvollinen pelaajalle aiheutuneesta CTE-vammasta. Tarkoituksena on etenkin selvittää seuroille ja Liigalle kuuluvan huolellisuusvelvoitteen sisältöä ja sen täyttämisen edellytyksiä sekä sen laiminlyönnistä aiheutuvia seurauksia. Lisäksi selvitetään vahingonkorvausoikeuden yleisten oppien soveltuminen kyseiseen tilanteeseen, jolloin samalla tuotetaan vastauksia korvausedellytyksiä koskevaan tutkimusongelmaan.
Työ on jaettu viiteen lukuun. Johdannon jälkeen toisessa luvussa käydään läpi yleisesti sopimus- ja deliktivastuun pääpiirteitä. Kolmannessa luvussa käsitellään huolellisuusvelvoitteen olemassaoloa ja esitetään ratkaisuja velvoitteen täyttämiseksi. Neljännessä luvussa pohditaan vahingonkorvausoikeuden yleisten oppien soveltamista tutkimuksen kohteena olevaan tilanteeseen. Viimeisessä luvussa esitellään vielä tutkielman keskeisimmät ajatukset ja ratkaisut.
Tutkielman keskeisenä tutkimustuloksena voidaan todeta, että pelaajien terveyden ja turvallisuuden huolehtimisessa on kehitettävää ja tiettyjen edellystysten täyttyessä pelaajalle aiheutuneen CTE-vamman osalta vahingonkorvausvastuu voidaan vierittää seuroille ja Liigalle.
Lähteinä tutkielmassa on käytetty virallislähteitä, oikeuskirjallisuutta ja artikkeleita, internet-lähteitä, oikeuskäytäntöä sekä haastattelujen avulla tuotettuja vastauksia. Tutkielmassa on käytetty lainopillista, oikeusvertailevaa ja empiiristä metodia.
Jääkiekkoilijat ammattiurheilijoina eivät kuulu yleisen työturvallisuutta koskevan lainsäädännön piiriin, jolloin heidän terveydestään ja turvallisuudestaan huolehtiminen seuran ja Liigan toimin on erityisen tärkeää. Tällaisen huolellisuusvelvoitteen laimin-lyönti voi johtaa vahingonkorvausvelvollisuuden aktualisoitumiseen.
Tutkielmani tavoitteena onkin pohtia, minkälaisin perustein urheiluseurat ja koko toimintaa organisoiva Jääkiekon SM-liiga Oy voi olla vahingonkorvausvelvollinen pelaajalle aiheutuneesta CTE-vammasta. Tarkoituksena on etenkin selvittää seuroille ja Liigalle kuuluvan huolellisuusvelvoitteen sisältöä ja sen täyttämisen edellytyksiä sekä sen laiminlyönnistä aiheutuvia seurauksia. Lisäksi selvitetään vahingonkorvausoikeuden yleisten oppien soveltuminen kyseiseen tilanteeseen, jolloin samalla tuotetaan vastauksia korvausedellytyksiä koskevaan tutkimusongelmaan.
Työ on jaettu viiteen lukuun. Johdannon jälkeen toisessa luvussa käydään läpi yleisesti sopimus- ja deliktivastuun pääpiirteitä. Kolmannessa luvussa käsitellään huolellisuusvelvoitteen olemassaoloa ja esitetään ratkaisuja velvoitteen täyttämiseksi. Neljännessä luvussa pohditaan vahingonkorvausoikeuden yleisten oppien soveltamista tutkimuksen kohteena olevaan tilanteeseen. Viimeisessä luvussa esitellään vielä tutkielman keskeisimmät ajatukset ja ratkaisut.
Tutkielman keskeisenä tutkimustuloksena voidaan todeta, että pelaajien terveyden ja turvallisuuden huolehtimisessa on kehitettävää ja tiettyjen edellystysten täyttyessä pelaajalle aiheutuneen CTE-vamman osalta vahingonkorvausvastuu voidaan vierittää seuroille ja Liigalle.
Lähteinä tutkielmassa on käytetty virallislähteitä, oikeuskirjallisuutta ja artikkeleita, internet-lähteitä, oikeuskäytäntöä sekä haastattelujen avulla tuotettuja vastauksia. Tutkielmassa on käytetty lainopillista, oikeusvertailevaa ja empiiristä metodia.