Opetusvideoiden hyödyntäminen oppimisessa - teoriatiedon siirtäminen käytäntöön
Lind, Jenna; Taipale, Anna; Tolvanen, Laura (2019-05-28)
Opetusvideoiden hyödyntäminen oppimisessa - teoriatiedon siirtäminen käytäntöön
(28.05.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112544115
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112544115
Tiivistelmä
Kliiniseen hoitoharjoitteluun siirryttäessä hammaslääketieteellisen teoriatiedon ohella opiskelijan on omaksuttava ja hallittava runsaasti erilaisia kädentaitoja sekä sosiaalisia tilanteita. Muutosvaiheen alussa sisäistettävän tietotaidon määrä sekä oppimisympäristön vaihdos voivat aiheuttaa myös jännitystä tai stressiä ja siten lisätä opiskelusta koettua kuormitusta. Hankkeen tarkoituksena oli opetusvideoiden avulla kehittää hoitoharjoitteluun liittyvää valmentavaa opintojaksoa ja samalla havainnoida opetusvideoiden hyödyllisyyttä yhtenä oppimismuotona. Lisätavoitteena oli selvittää, voidaanko opetusvideoiden avulla vähentää opiskelijoiden kokemaa stressiä kliiniseen vaiheeseen siirryttäessä.
Syyslukukausien 2016 ja 2017 alussa kahdelle samassa opiskeluvaiheessa olevalle kandiryhmälle (ryhmät 1 ja 2; yhteensä 86 opiskelijaa) kohdennettiin kysely, jonka avulla selvitettiin heidän hoitoharjoitteluun liittyviä tuntemuksiaan sekä käsityksiään. Lukuvuoden 2016-2017 aikana laadittiin myös neljä opetusvideota, joilla demonstroitiin Turun kaupungin opetushammashoitolan toimintaympäristössä edellytettäviä ja kliinisen hoitoharjoittelun aloittavan hammaslääketieteen kandin näkökulmasta tarpeellisia toimintamalleja. Ryhmä 2 sai mahdollisuuden katsoa nämä videot valmentavan opintojakson yhteydessä, joten heidän kyselyssään selvitettiin myös kunkin videon osalta katselukerrat sekä tiedusteltiin yleisiä mielipiteitä videoiden käyttökelpoisuudesta / hyödyllisyydestä lisäoppimateriaalina.
Kyselyn vastausprosentti oli kattava; 83,7 % ryhmän 1 ja 62,8 % ryhmän 2 kandeista osallistui kyselyyn. Valtaosa vastanneista koki klinikkaan siirtymisen jännittävänä tai jokseenkin jännittävänä. Koetun stressin osalta ryhmät eivät juuri poikenneet toisistaan (p>0.05), joskin hieman suurempi osa ryhmän 2 vastaajista koki olevansa valmis tai jokseenkin valmis siirtymään klinikkaan (p>0.05). Merkittävimmät erot ryhmien välillä liittyivät tietouteen alkutarkastuskäynnin sisällöstä (p=0,024) ja sen toteutuksesta (p=0,003); ts. ryhmän 2 opiskelijat olivat selvästi tietoisempia, miten toimia em. kliinisissä tilanteissa. Kyseiset vastaukset korreloivat hyvin opetusvideoiden katselukertojen kanssa.
Opetusvideot koettiin yleisesti mielekkäiksi ja hyödyllisiksi, sillä niiden avulla on mahdollista selventää perehdytyksessä epäselväksi jääneitä ja/tai unohtuneita asioita. Siten videomateriaalin avulla on ilmeisesti mahdollista selkeyttää opiskelijoiden käsityksiä kliinisten toimenpiteiden toteutustavoista, mikä osaltaan ainakin epäsuorasti saattaa vähentää myös klinikkavaiheeseen liittyvää jännitystä.
Syyslukukausien 2016 ja 2017 alussa kahdelle samassa opiskeluvaiheessa olevalle kandiryhmälle (ryhmät 1 ja 2; yhteensä 86 opiskelijaa) kohdennettiin kysely, jonka avulla selvitettiin heidän hoitoharjoitteluun liittyviä tuntemuksiaan sekä käsityksiään. Lukuvuoden 2016-2017 aikana laadittiin myös neljä opetusvideota, joilla demonstroitiin Turun kaupungin opetushammashoitolan toimintaympäristössä edellytettäviä ja kliinisen hoitoharjoittelun aloittavan hammaslääketieteen kandin näkökulmasta tarpeellisia toimintamalleja. Ryhmä 2 sai mahdollisuuden katsoa nämä videot valmentavan opintojakson yhteydessä, joten heidän kyselyssään selvitettiin myös kunkin videon osalta katselukerrat sekä tiedusteltiin yleisiä mielipiteitä videoiden käyttökelpoisuudesta / hyödyllisyydestä lisäoppimateriaalina.
Kyselyn vastausprosentti oli kattava; 83,7 % ryhmän 1 ja 62,8 % ryhmän 2 kandeista osallistui kyselyyn. Valtaosa vastanneista koki klinikkaan siirtymisen jännittävänä tai jokseenkin jännittävänä. Koetun stressin osalta ryhmät eivät juuri poikenneet toisistaan (p>0.05), joskin hieman suurempi osa ryhmän 2 vastaajista koki olevansa valmis tai jokseenkin valmis siirtymään klinikkaan (p>0.05). Merkittävimmät erot ryhmien välillä liittyivät tietouteen alkutarkastuskäynnin sisällöstä (p=0,024) ja sen toteutuksesta (p=0,003); ts. ryhmän 2 opiskelijat olivat selvästi tietoisempia, miten toimia em. kliinisissä tilanteissa. Kyseiset vastaukset korreloivat hyvin opetusvideoiden katselukertojen kanssa.
Opetusvideot koettiin yleisesti mielekkäiksi ja hyödyllisiksi, sillä niiden avulla on mahdollista selventää perehdytyksessä epäselväksi jääneitä ja/tai unohtuneita asioita. Siten videomateriaalin avulla on ilmeisesti mahdollista selkeyttää opiskelijoiden käsityksiä kliinisten toimenpiteiden toteutustavoista, mikä osaltaan ainakin epäsuorasti saattaa vähentää myös klinikkavaiheeseen liittyvää jännitystä.