Rajoitetun omistusoikeustestamentin ja käyttöoikeustestamentin tulkinta
Tanhuanpää, Maria (2019-12-05)
Rajoitetun omistusoikeustestamentin ja käyttöoikeustestamentin tulkinta
(05.12.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121748613
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019121748613
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään testamentin tulkintaan liittyviä ongelmia erityisesti rajoitetun omistusoikeustestamentin ja käyttöoikeustestamentin osalta.
Testamenttityypit voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin niillä testamentin saajille annettavan määräysvallan perusteella. Tutkielmassa perehdytään näistä tarkemmin rajoitettuun omistusoikeustestamenttiin ja käyttöoikeustestamenttiin, jolla muodostetaan omistajaton tila käyttöoikeuden haltijan elinajaksi.
Lähtökohtana testamentin tulkinnassa on sen sanamuodon mukainen tulkinta. Koska testamenttien tulkintaan sovelletaan subjektiivisen tulkinnan periaatetta, sanamuodosta voidaan kuitenkin poiketa, jos näyttö testamentin tekijän tarkoituksesta on vahvaa ja testaattorin tarkoituksen ei katsota olevan testamentin sanamuodon mukainen.
Tutkielman tavoitteena on tarkastella testamentin tulkintaa erityisesti rajoitetun omistusoikeustestamentin ja käyttöoikeustestamentin osalta. Lisäksi kiinnitetään huomiota sanamuodon mukaisesta tulkinnasta poikkeamiseen. Näytön sanamuodosta poikkeavalle tulkinnalle on oltava vahvaa erityisesti silloin, kun testamentin tekijällä on rintaperillisiä, jotka nauttivat perintökaaren tuomasta suojasta.
Tutkielmassa käsitellään myös sijaantulo-oikeutta silloin, kun testamentin saaja on kuollut ennen testamentin tekijää. Testamenttisaannoissa sijaantulo ei aina ole itsestään selvää eikä määräydy aina kuten lakimääräisessä perimyksessä. Ratkaisevana testamentin tulkinnassa on pidetty sijaantulijan sukulaisuussuhdetta tai muuten läheistä suhdetta testamentin tekijään, jolloin on voitu katsoa testamentin tekijän tarkoituksen olleen testamentin saajan perillisen sijaan tulo.
Tutkielmassa otetaan kantaa myös suomalaisen ja saksalaisen testamenttilainsäädännön eroihin ja yhtäläisyyksiin ja esitetään joitakin näkemyksiä perintökaaren uudistamistarpeesta. Testamentti on henkilökohtainen oikeustoimi ja testamenttimääräykset voivat olla hyvin moninaisia. Tästä seuraa, että lainsäädännössä ei voida varautua kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Henkilökohtaisen luonteen vuoksi sääntely on myös dispositiivista. Säännökset antavat ohjeistusta tulkinnalle, mutta testamentin tekijän tarkoitus menee aina säännösten ohi, jolloin tulkinnalla voidaan päätyä päinvastaiseen lopputulokseen tulkintaa koskeviin ohjeellisiin säännöksiin nähden.
Testamenttityypit voidaan jakaa erilaisiin ryhmiin niillä testamentin saajille annettavan määräysvallan perusteella. Tutkielmassa perehdytään näistä tarkemmin rajoitettuun omistusoikeustestamenttiin ja käyttöoikeustestamenttiin, jolla muodostetaan omistajaton tila käyttöoikeuden haltijan elinajaksi.
Lähtökohtana testamentin tulkinnassa on sen sanamuodon mukainen tulkinta. Koska testamenttien tulkintaan sovelletaan subjektiivisen tulkinnan periaatetta, sanamuodosta voidaan kuitenkin poiketa, jos näyttö testamentin tekijän tarkoituksesta on vahvaa ja testaattorin tarkoituksen ei katsota olevan testamentin sanamuodon mukainen.
Tutkielman tavoitteena on tarkastella testamentin tulkintaa erityisesti rajoitetun omistusoikeustestamentin ja käyttöoikeustestamentin osalta. Lisäksi kiinnitetään huomiota sanamuodon mukaisesta tulkinnasta poikkeamiseen. Näytön sanamuodosta poikkeavalle tulkinnalle on oltava vahvaa erityisesti silloin, kun testamentin tekijällä on rintaperillisiä, jotka nauttivat perintökaaren tuomasta suojasta.
Tutkielmassa käsitellään myös sijaantulo-oikeutta silloin, kun testamentin saaja on kuollut ennen testamentin tekijää. Testamenttisaannoissa sijaantulo ei aina ole itsestään selvää eikä määräydy aina kuten lakimääräisessä perimyksessä. Ratkaisevana testamentin tulkinnassa on pidetty sijaantulijan sukulaisuussuhdetta tai muuten läheistä suhdetta testamentin tekijään, jolloin on voitu katsoa testamentin tekijän tarkoituksen olleen testamentin saajan perillisen sijaan tulo.
Tutkielmassa otetaan kantaa myös suomalaisen ja saksalaisen testamenttilainsäädännön eroihin ja yhtäläisyyksiin ja esitetään joitakin näkemyksiä perintökaaren uudistamistarpeesta. Testamentti on henkilökohtainen oikeustoimi ja testamenttimääräykset voivat olla hyvin moninaisia. Tästä seuraa, että lainsäädännössä ei voida varautua kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin. Henkilökohtaisen luonteen vuoksi sääntely on myös dispositiivista. Säännökset antavat ohjeistusta tulkinnalle, mutta testamentin tekijän tarkoitus menee aina säännösten ohi, jolloin tulkinnalla voidaan päätyä päinvastaiseen lopputulokseen tulkintaa koskeviin ohjeellisiin säännöksiin nähden.