“Vanhemmallakin iällä voi riehaantua ja ihastua” - Tutkielma suomalaisten vanhemmalla iällä solmituista parisuhteista
Antikainen, Sanni (2019-11-22)
“Vanhemmallakin iällä voi riehaantua ja ihastua” - Tutkielma suomalaisten vanhemmalla iällä solmituista parisuhteista
Antikainen, Sanni
(22.11.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120545775
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120545775
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on vanhemmalla iällä solmitut uudet parisuhteet. Kyseessä
on laadullinen tutkielma, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla 46–73 -vuotiaita (keskimäärin
54v.) suomalaista ympäri Suomen (N=16). Kriteerinä on ollut se, että henkilöt ovat vanhemmalla
iällä solmineet nykyisen parisuhteen. Tarkoituksena on selvittää, kuinka haastattelemani henkilöt
ovat kyseiseen parisuhteen muotoon päätyneet. Selvitän, millaisia piirteitä haastateltavien
vanhemmalla iällä solmittuihin parisuhteisiin liittyy ja millaisia merkityksiä haastateltavat niille
antavat. Koska parisuhde ja siihen liittyvät odotukset ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet,
selvitän miten yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset kuten avioliittoinstituution heikentyminen,
näkyvät haastateltavien puheissa. Yhteenmuutto, kihlautuminen ja avioliitto ovat asioita, jotka
tyypillisimmin liitetään 30 ikävuoden tienoille. Sen sijaan tiedämme suhteellisen vähän
vanhemmalla iällä solmituista suhteista, minkä vuoksi on tärkeä tarkastella, millaisia erityispiirteitä
niihin liittyy. Tutkielmani kirjallisuuskatsaus painottuu perhe- ja parisuhdetutkimukseen.
Teoriaosuudessa käsittelen parisuhteen eri muotoja sekä niiden muodostamisen syitä erityisesti
vanhemmalla iällä solmituista parisuhteista.
Tutkimustulokset osoittavat, että ikääntyvien parisuhteissa arvostetaan eniten tasa-arvoisuutta ja
syvää kumppanuutta. Yhteinen arvomaailma, harrastukset ja huumorintaju koetaan tärkeiksi.
Suhtautuminen kumppaniin ja rakkauselämään on järkiperäisempää kuin nuoremmalla iällä.
Kokemuksen ääni tulee ilmi haastateltavien verratessaan nykyistä suhdetta aiempiin. Avioliiton
koetaan suurimmalta osin merkitsevän vahvempaa sitoutumista toiseen. Osalle sillä on lähinnä
taloudellinen merkitys tai se nähdään statuksena muiden silmissä. Parisuhteisiin ollaan suurimmilta
osin tyytyväisiä. Haasteet eivät juuri liity parien väliseen dynamiikkaan, vaan lähinnä uusperheen
mukana tuomiin uusiin ihmissuhteisiin. Haastatteluiden pohjalta voidaan todeta, että ikääntyvien
parisuhdekokemukset ovat entistä kirjavampia. Erillään asuminen on yhtä lailla pääosin hyväksytty
parisuhteen muoto avio- ja avoliiton rinnalla. Pidentyneen eliniän myötä varsinainen vanhuus on
ajanjaksona moninaistunut. Digitalisaation rooli parisuhteen muodostuksessa tulee kenties
olemaan tulevaisuudessa entistä suurempi.
on laadullinen tutkielma, jonka aineisto on kerätty haastattelemalla 46–73 -vuotiaita (keskimäärin
54v.) suomalaista ympäri Suomen (N=16). Kriteerinä on ollut se, että henkilöt ovat vanhemmalla
iällä solmineet nykyisen parisuhteen. Tarkoituksena on selvittää, kuinka haastattelemani henkilöt
ovat kyseiseen parisuhteen muotoon päätyneet. Selvitän, millaisia piirteitä haastateltavien
vanhemmalla iällä solmittuihin parisuhteisiin liittyy ja millaisia merkityksiä haastateltavat niille
antavat. Koska parisuhde ja siihen liittyvät odotukset ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet,
selvitän miten yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset kuten avioliittoinstituution heikentyminen,
näkyvät haastateltavien puheissa. Yhteenmuutto, kihlautuminen ja avioliitto ovat asioita, jotka
tyypillisimmin liitetään 30 ikävuoden tienoille. Sen sijaan tiedämme suhteellisen vähän
vanhemmalla iällä solmituista suhteista, minkä vuoksi on tärkeä tarkastella, millaisia erityispiirteitä
niihin liittyy. Tutkielmani kirjallisuuskatsaus painottuu perhe- ja parisuhdetutkimukseen.
Teoriaosuudessa käsittelen parisuhteen eri muotoja sekä niiden muodostamisen syitä erityisesti
vanhemmalla iällä solmituista parisuhteista.
Tutkimustulokset osoittavat, että ikääntyvien parisuhteissa arvostetaan eniten tasa-arvoisuutta ja
syvää kumppanuutta. Yhteinen arvomaailma, harrastukset ja huumorintaju koetaan tärkeiksi.
Suhtautuminen kumppaniin ja rakkauselämään on järkiperäisempää kuin nuoremmalla iällä.
Kokemuksen ääni tulee ilmi haastateltavien verratessaan nykyistä suhdetta aiempiin. Avioliiton
koetaan suurimmalta osin merkitsevän vahvempaa sitoutumista toiseen. Osalle sillä on lähinnä
taloudellinen merkitys tai se nähdään statuksena muiden silmissä. Parisuhteisiin ollaan suurimmilta
osin tyytyväisiä. Haasteet eivät juuri liity parien väliseen dynamiikkaan, vaan lähinnä uusperheen
mukana tuomiin uusiin ihmissuhteisiin. Haastatteluiden pohjalta voidaan todeta, että ikääntyvien
parisuhdekokemukset ovat entistä kirjavampia. Erillään asuminen on yhtä lailla pääosin hyväksytty
parisuhteen muoto avio- ja avoliiton rinnalla. Pidentyneen eliniän myötä varsinainen vanhuus on
ajanjaksona moninaistunut. Digitalisaation rooli parisuhteen muodostuksessa tulee kenties
olemaan tulevaisuudessa entistä suurempi.