Lasikuitulujitteisten biolasi-implanttien hoitotulokset kallon luupuutosten korjausleikkauksissa
Ketonen, Saku (2019-09-18)
Lasikuitulujitteisten biolasi-implanttien hoitotulokset kallon luupuutosten korjausleikkauksissa
(18.09.2019)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120946327
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019120946327
Tiivistelmä
Kallon luupuutoksen taustalla on useimmiten neurokirurginen operaatio, jossa on suoritettu kraniektomia eli kallosta on poistettu osa luuta. Kranioplastialla pyritään korjaamaan luudefekti, ja tämän myötä palauttamaan ennalleen kallon muoto, aivojen verenkierto, aineenvaihdunta, sekä aivo-selkäydinnestekierto.
Kranioplastiassa käytettäviä materiaaleja on monia, ja niiden ominaisuuksilla on aina omat etunsa ja haittansa. Kallon luupuutoksen korjausmateriaaliksi on Turun yliopistossa kehitetty lasikuidulla vahvistettu, bioaktiivista lasia sisältävä kalloimplantti, jonka ominaisuuksiksi on pyritty saamaan kranioplastiaan parhaiten soveltuvat.
Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten kyseisellä kalloimplantilla suoritettujen kranioplastioiden hoitotulokset ovat kehittyneet, sekä vertailla näitä hoitotuloksia myös titaani-implantilla suoritettuihin kranioplastioihin. Käytetty tutkimusaineisto kattoi kaikki Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2015–2017 tehdyt kranioplastiat, sekä vuosina 2007–2014 lasikuitulujitteisella biolasilla tai titaanilla suoritetut kranioplastiat. Lasikuitulujitteisella biolasilla suoritettuja kranioplastioita oli yhteensä 82, ja titaanilla suoritettuja 51.
Seurannassa esiintyneitä komplikaatioita eri materiaaleilla vertailtiin keskenään, ja implantin selviytymistä arvioitiin Kaplan–Meier-estimaateilla sekä verrattiin log-rank-testillä. Lasikuitulujitteisella biolasilla suoritetuissa kranioplastioissa komplikaatio esiintyi 37,8 % tapauksista, ja 24,4 % implanteista päätyi seurannan aikana poistettavaksi. Implantin selviytymisessä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa lasikuitulujitteisen biolasin ja titaanin välillä, mutta vuosina 2007–2014 lasikuitulujitteisella biolasilla suoritettujen kranioplastioiden havaittiin selvinneen paremmin verrattuna vuosina 2015–2017 lasikuitulujitteisella biolasilla tai titaanilla tehtyihin kranioplastioihin.
Lasikuitulujitteinen biolasi voi tarjota vaihtoehdon aiemmin käytetyille kranioplastia-materiaaleille, ja sen ominaisuudet ovat kranioplastiaan hyvin soveltuvia. Kranioplastioihin liittyvien komplikaatioiden määrä on kuitenkin yhä korkea, ja aihe kaipaa tarkempaa selvittämistä.
Kranioplastiassa käytettäviä materiaaleja on monia, ja niiden ominaisuuksilla on aina omat etunsa ja haittansa. Kallon luupuutoksen korjausmateriaaliksi on Turun yliopistossa kehitetty lasikuidulla vahvistettu, bioaktiivista lasia sisältävä kalloimplantti, jonka ominaisuuksiksi on pyritty saamaan kranioplastiaan parhaiten soveltuvat.
Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, miten kyseisellä kalloimplantilla suoritettujen kranioplastioiden hoitotulokset ovat kehittyneet, sekä vertailla näitä hoitotuloksia myös titaani-implantilla suoritettuihin kranioplastioihin. Käytetty tutkimusaineisto kattoi kaikki Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2015–2017 tehdyt kranioplastiat, sekä vuosina 2007–2014 lasikuitulujitteisella biolasilla tai titaanilla suoritetut kranioplastiat. Lasikuitulujitteisella biolasilla suoritettuja kranioplastioita oli yhteensä 82, ja titaanilla suoritettuja 51.
Seurannassa esiintyneitä komplikaatioita eri materiaaleilla vertailtiin keskenään, ja implantin selviytymistä arvioitiin Kaplan–Meier-estimaateilla sekä verrattiin log-rank-testillä. Lasikuitulujitteisella biolasilla suoritetuissa kranioplastioissa komplikaatio esiintyi 37,8 % tapauksista, ja 24,4 % implanteista päätyi seurannan aikana poistettavaksi. Implantin selviytymisessä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa lasikuitulujitteisen biolasin ja titaanin välillä, mutta vuosina 2007–2014 lasikuitulujitteisella biolasilla suoritettujen kranioplastioiden havaittiin selvinneen paremmin verrattuna vuosina 2015–2017 lasikuitulujitteisella biolasilla tai titaanilla tehtyihin kranioplastioihin.
Lasikuitulujitteinen biolasi voi tarjota vaihtoehdon aiemmin käytetyille kranioplastia-materiaaleille, ja sen ominaisuudet ovat kranioplastiaan hyvin soveltuvia. Kranioplastioihin liittyvien komplikaatioiden määrä on kuitenkin yhä korkea, ja aihe kaipaa tarkempaa selvittämistä.