Katettuja joukkolainoja koskeva Euroopan unionin lainsäädäntökehys – muuttuvien likviditeettivaatimusten arviointia

Abstract

Tutkielmassa käsitellään katettuihin joukkolainoihin liittyvän maksuvalmiuden eli likviditeetin sääntelyssä tapahtuvia muutoksia. Katetut joukkolainat ovat eurooppalaisille pankeille edullinen ja vakaa rahoitusmuoto, joilla rahoitetaan erityisesti asuntoluototusta. Maksuvalmiussääntelyllä puolestaan pyritään varmistamaan, että luottolaitoksella on kaiken aikaa hallussaan likvidiä varallisuutta, jolla se kykenee suoriutumaan erääntyvistä maksuvelvoitteistaan. Euroopan unionin katettuja joukkolainoja koskeva lainsäädäntökehys, joka koostuu direktiivistä ja asetuksesta, edellyttää useita muutoksia ja lisäyksiä kotimaiseen katettujen joukkolainojen maksuvalmiutta sääntelevään lainsäädäntöön.

Tutkielmassa pyritään jäsentelemään katettuihin joukkolainoihin ja niiden liikkeeseenlaskijoihin kohdistuvaa voimassa olevaa maksuvalmiussääntelyä sekä analysoimaan, millaisia muutoksia EU:n sääntelykehyksen sisältämät likviditeettivaatimukset tulevat tuomaan tähän sääntelyyn. Lopuksi arvioidaan, kuinka vaatimukset tulisi implementoida, jotta päädyttäisiin sekä sääntelykehyksen tavoitteiden että kaikkien rahoitusmarkkinatoimijoiden kannalta tarkoituksenmukaisimpaan lopputulokseen. Tarkastelussa hyödynnetään lainopillisen metodin rinnalla oikeuspoliittista tutkimusotetta. Lähdeaineisto koostuu lainsäädännön lisäksi lainvalmisteluaineistosta ja muista virallislähteistä sekä oikeuskirjallisuudesta.

Tutkielmassa havaitaan, että kehyksen keskeisimmät muutokset koskevat katetun joukkolainan laina-ajan pidentämisen edellytyksiä, vakuuspoolin ylivakuuden vähimmäistasoa sekä vaatimusta vakuuspooliin sisällytettävän, likvideistä varoista koostuvan maksuvalmiuspuskurin asettamisesta. Kehys sisältää kuitenkin jonkin verran liikkumavaraa ja tulkinnallista epäselvyyttä, mistä johtuen tutkielmassa käydään läpi säännösten eri tulkintamahdollisuuksia ja niiden hyväksyttävyyttä. Tutkielman johtopäätöksinä esitetään, että katettujen joukkolainojen laina-ajan pidentämisen edellytykset tulevat kiristymään nykyiseen oikeustilaan verrattuna, ja että ylivakuutta koskeva vähimmäisvaatimus katsotaan tarkoituksenmukaisimmaksi pitää ennallaan. Lisäksi todetaan, että katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoihin kohdistuu jo voimassa olevan sääntelyn puitteissa maksuvalmiusvaatimuksia, joissa myös katettujen joukkolainojen alaiset maksuvelvoitteet tulevat huomioiduiksi. Siten kokonaisuudessaan arvioituna voimassa oleva maksuvalmiussääntely sekä kehykseen sisältyvä maksuvalmiussääntely yhdessä vastaavat riittävän tehokkaasti likviditeettiriskiin, ja että tästä syystä erillisen maksuvalmiuspuskurin implementointia ilman mahdollisuutta osittain poiketa sen ylläpitämisvaatimuksesta luottolaitoksen 30 päivän maksuvalmiutta koskevan vähimmäisvaatimuksen päällekkäisyyden, jatkettavissa olevan maturiteettirakenteen sekä rahoituksen vastaavuutta koskevien vaatimusten perusteella ei pidetä kehyksen julkilausuttujen tavoitteiden ja kaikkien markkinatoimijoiden kannalta arvioituna tarkoituksenmukaisena.