Advance tax rulings as illegal State aid : a study in the light of recent EU case law

Abstract

In 2013, the Commission initiated several State aid investigations concerning advance tax rulings issued by the Member States' tax authorities. Subsequently, the Commission has published seven final decisions where it has held that advance tax rulings issued by the Member States to multinational enterprises have constituted illegal State aid within the meaning of Article 107(1) TFEU. The advance tax rulings under the investigations have been related to transfer pricing. The purpose of the Commission's investigations has been combating harmful tax competition.

The purpose of this thesis is to examine the conditions under which advance tax rulings issued by the Member States' tax authorities can be held to constitute illegal State aid. Furthermore, the thesis aims at clarifying if advance tax rulings are to be assessed differently from other fiscal state aid measures. The thesis also examines the principles of legal certainty and legitimate interests in State aid recovery. The primary research mate-rial of the thesis is the Commission's State aid decisions concerning advance tax rulings, as well as decisions of the EU Courts. This material is examined critically through the method of doctrinal legal research.

The main conclusion of the thesis relates to the assessment of a selective advantage, which is one of the conditions related to the definition of State aid. Out of the four criteria of State aid, only the assessment of a selective advantage differs significantly from the way fiscal State aids have been assessed in previous case law. The Commission has developed a European arm's length principle to support its assessment of a selective advantage in these cases. The principle is independent from the Member States' national tax laws and the OECD's transfer pricing guidelines. According to this thesis, the application of such arm's length principle is not founded on any previous case law. As the Commission's decisions concerning advance rulings is largely based on the application of this principle, it can be questioned whether the Commission has correctly assessed the conditions of State aid.

Komissio aloitti vuonna 2013 useita valtiontukiin liittyviä tutkintoja, jotka kohdistuivat jäsenvaltioiden veroviranomaisten myöntämiin ennakkoratkaisuihin. Myöhemmin komissio on julkaissut seitsemän valtiontukipäätöstä, joissa se on katsonut, että jäsenvaltioiden monikansallisille yrityksille myöntämät ennakkoratkaisut ovat olleet Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 107 (1) artiklan mukaista sääntöjenvastaista valtiontukea. Arvioinnin kohteena olevat ennakkoratkaisut ovat liittyneet erityisesti siirtohinnoitteluun, ja komission tutkinnan tavoitteena onkin ollut puuttua haitalliseen verokilpailuun.

Tämän opinnäytteen tarkoituksena on arvioida, millä edellytyksin jäsenvaltioiden veroviranomaisten ennakkoratkaisuja voidaan pitää sääntöjenvastaisena valtiontukena. Lisäksi opinnäytteen tarkoituksena on selventää, onko ennakkoratkaisuja arvioitava eri tavalla kuin muita fiskaalisia valtiontukitoimenpiteitä. Lisäksi opinnäytteessä tarkastellaan oikeusvarmuuden ja oikeutettujen odotusten suojaa valtiontukien takaisinperinnässä. Opinnäytteen keskeisenä lähteenä hyödynnetään komission ennakkoratkaisuja koskevia valtiontukipäätöksiä, sekä EU:n tuomioistuinten valtiontukia koskevia ratkaisuja. Tätä aineistoa arvioidaan kriittisesti lainopin keinoin.

Keskeisin opinnäytteen johtopäätös liittyy valtiontuen määritelmään kuuluvan valikoivaa etua koskevan edellytyksen arvioimiseen. Komission päätöksissä valtiontuen neljästä kriteeristä ainoastaan valikoivan edun arviointi poikkeaa merkittävästi tavasta, jolla fiskaalisia valtiontukia on aiemmassa oikeuskäytännössä arvioitu. Komissio on kehittänyt valikoivan edun arvioinnin tueksi eurooppalaisen markkinaehtoperiaatteen, joka on itsenäinen jäsenvaltioiden kansallisista verolaeista ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeista. Opinnäytteen mukaan tällaiselle markkinaehtoperiaatteen soveltamiselle ei löydy pitävää perustetta aikaisemmasta oikeuskäytännöstä. Koska komission ennakkoratkaisuja koskeva käytäntö perustuu pitkälti nimenomaan tämän periaatteen soveltamiseen, voidaan pitää kyseenalaisena, onko komissio arvioinut valtiontuen edellytyksiä oikein.