OIKEUDELLISET RISTIRIIDAT TERRORISMIN MÄÄRITELMISSÄ JA MATKUSTAMISRIKOKSEN KRIMINALISOINNISSA SEKÄ NIIDEN MERKITYS IHMISOIKEUKSIEN TOTEUTUMISELLE MATKUSTAMISRIKOKSEN KÄSITTELYSSÄ
Wilen, Noora (2020-02-20)
OIKEUDELLISET RISTIRIIDAT TERRORISMIN MÄÄRITELMISSÄ JA MATKUSTAMISRIKOKSEN KRIMINALISOINNISSA SEKÄ NIIDEN MERKITYS IHMISOIKEUKSIEN TOTEUTUMISELLE MATKUSTAMISRIKOKSEN KÄSITTELYSSÄ
(20.02.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003188423
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202003188423
Tiivistelmä
Matkustamisrikoksella viitataan matkustamiseen terrorismirikoksen tekemistä varten ja matkustamisrikoksen edistämisrikoksella terrorismirikoksen tekemistä varten tapahtuvaan matkustamisen edistämiseen. Matkustamisrikoksen tarkastelu on ajankohtaista sen vastikään tapahtuneen kansallisen kriminalisoinnin laajentumisen vuoksi ja matkustamisrikoksen edistämisrikoksen tarkastelu sen samanaikaisesti tapahtuneen kriminalisoinnin takia. Lisäksi nämä rikokset on liitetty viime aikoina mediassa puhututtaneisiin ISIS-naisiin ja -lapsiin.
Tutkielman tavoitteina on selvittää, kuinka terrorismin määritelmät eroavat oikeudellisesti toisistaan ja mitä yhteistä määritelmillä on sekä mitä oikeudellisia ristiriitaisuuksia on matkustamisrikoksen kriminalisoinnissa. Näiden pohjalta tarkastelen terrorismin määritelmien ja termiin liitettyjen stereotypioiden merkitystä ihmisoikeuksien, etenkin syrjinnän kiellon, toteutumiselle matkustamisrikoksen esiselvityksessä ja rikosprosessissa. Tutkielma käsittää siis terrorismin määritelmien ja matkustamisrikoksen kriminalisoinnin oikeudellisten ongelmakohtien systematisointia ja niiden avulla ihmisoikeuksien toteutumisen punnitsemista matkustamisrikoksen esiselvityksessä ja rikosprosessissa.
Tutkielmani päämetodina on oikeusdogmatiikka eli lainoppi, jonka rinnalla hyödynnän oikeussosiologiaa. Näiden ohella tukeudun tutkielmassani myös kriminologiaan ja de lege ferenda -menetelmään. Teoreettisena taustana tutkielmassa on muun muassa kansainvälisiä sopimuksia, alueelliskansainvälisiä sopimuksia ja erityisesti terrorismirikosdirektiivi sekä matkustamisrikoksen kansalliseen sääntelyyn keskittyviä virallislähteitä. Lisäksi nojaudun tutkielmassani laajalti oikeustapauksiin.
Tutkielman keskeisinä tuloksina on, että terrorismin useilla määritelmillä on oikeudellisia ristiriitoja jopa EU:n ja kansallisen tason välillä. Terrorismin määritelmille on löydetty yhteisiä osatekijöitä, mutta näistäkin on erimielisyyksiä. Varsin etäälle itse pääteosta ajoittuvan matkustamisrikoksen kriminalisoinnissa on niin ikään oikeudellisia ongelmakohtia, ja mikäli terrorismia ei kyetä määrittelemään globaalisti yhdenmukaisella tavalla, ei kriminalisointi ole paras keino ennaltaehkäisemään matkustamisrikoksia. Terrorismin heterogeeniset määritelmät ja etenkin termiin liitetyt stereotypiat vaikuttavat ihmisoikeuksien, kuten syrjinnän kiellon, toteutumiseen matkustamisrikoksen esiselvityksessä ja rikosprosessissa. Yhteisen määritelmän tiellä ei ole mitään oikeudellista vaan pikemminkin poliittisia syitä, jotka vaikuttavat myös termin käyttämiseen. Jos terrorismille sovittaisiin yhteinen, globaali määritelmä, löytyisi ratkaisu moneen ongelmakohtaan. Valtioiden tulisi pyrkiä määritelmän saavuttamiseen eikä jatkaa nykyistä poliittista linjaa erilaisista määritelmistä, joilla valtiot samanaikaisesti koittaessaan vastustaa terrorismia tosiasiassa myös tukevat sitä.
Tutkielman tavoitteina on selvittää, kuinka terrorismin määritelmät eroavat oikeudellisesti toisistaan ja mitä yhteistä määritelmillä on sekä mitä oikeudellisia ristiriitaisuuksia on matkustamisrikoksen kriminalisoinnissa. Näiden pohjalta tarkastelen terrorismin määritelmien ja termiin liitettyjen stereotypioiden merkitystä ihmisoikeuksien, etenkin syrjinnän kiellon, toteutumiselle matkustamisrikoksen esiselvityksessä ja rikosprosessissa. Tutkielma käsittää siis terrorismin määritelmien ja matkustamisrikoksen kriminalisoinnin oikeudellisten ongelmakohtien systematisointia ja niiden avulla ihmisoikeuksien toteutumisen punnitsemista matkustamisrikoksen esiselvityksessä ja rikosprosessissa.
Tutkielmani päämetodina on oikeusdogmatiikka eli lainoppi, jonka rinnalla hyödynnän oikeussosiologiaa. Näiden ohella tukeudun tutkielmassani myös kriminologiaan ja de lege ferenda -menetelmään. Teoreettisena taustana tutkielmassa on muun muassa kansainvälisiä sopimuksia, alueelliskansainvälisiä sopimuksia ja erityisesti terrorismirikosdirektiivi sekä matkustamisrikoksen kansalliseen sääntelyyn keskittyviä virallislähteitä. Lisäksi nojaudun tutkielmassani laajalti oikeustapauksiin.
Tutkielman keskeisinä tuloksina on, että terrorismin useilla määritelmillä on oikeudellisia ristiriitoja jopa EU:n ja kansallisen tason välillä. Terrorismin määritelmille on löydetty yhteisiä osatekijöitä, mutta näistäkin on erimielisyyksiä. Varsin etäälle itse pääteosta ajoittuvan matkustamisrikoksen kriminalisoinnissa on niin ikään oikeudellisia ongelmakohtia, ja mikäli terrorismia ei kyetä määrittelemään globaalisti yhdenmukaisella tavalla, ei kriminalisointi ole paras keino ennaltaehkäisemään matkustamisrikoksia. Terrorismin heterogeeniset määritelmät ja etenkin termiin liitetyt stereotypiat vaikuttavat ihmisoikeuksien, kuten syrjinnän kiellon, toteutumiseen matkustamisrikoksen esiselvityksessä ja rikosprosessissa. Yhteisen määritelmän tiellä ei ole mitään oikeudellista vaan pikemminkin poliittisia syitä, jotka vaikuttavat myös termin käyttämiseen. Jos terrorismille sovittaisiin yhteinen, globaali määritelmä, löytyisi ratkaisu moneen ongelmakohtaan. Valtioiden tulisi pyrkiä määritelmän saavuttamiseen eikä jatkaa nykyistä poliittista linjaa erilaisista määritelmistä, joilla valtiot samanaikaisesti koittaessaan vastustaa terrorismia tosiasiassa myös tukevat sitä.