Similarity Comparison Under EU Trademark Regulation - Effects to the Internal Market's Economy

Abstract

European Union trademark Regulation protects registered trademarks in the EU territory. If a third party is using identical or similar sign within the territory, has the trademark proprietor right to prohibit this usage. These rights are divided to three distinct parts under the Regulation; identicality, similarity and marks having reputation. The limits of these rights are significant to be defined for European Union economy as the exclusive rights conferred to the proprietors may hinder competition within the Union territory. Especially the similarity condition should be interpreted via trademark’s functions, recognizing the interests of proprietors and third parties, but also from consumer perspective that the position of consumers is not impaired under the exclusive right. Assessing similarity has been provided concepts such as likelihood of confusion and average consumer, which must be interpreted in accordance with the Regulation, whereas the European Union Court of Justice has provided new concepts beside the Regulation’s concepts. These concepts should not be interpreted broadly as for the benefit of the proprietor of trademark in a way that competition within the Union territory declines. Especially the broadness of similarity could provide an area of protection to registered trademarks where it is possible to hinder market accessing of newcomers to the industry. Trademarks with reputation do not only close newcomers of same industry but from other industries too, as the protection is granted also to dissimilar goods and services. Complying with the economic purposes of EU should interpretation be used as narrow as possible by the European Union Court of Justice providing that decisions are just and comply the Regulation’s purposes. This way no economic hindrance is to occur on behalf of consumers and market accessors.

Euroopan unionin tavaramerkkiasetus suojaa rekisteröityjä tavaramerkkejä unionin alueella. Mikäli joku käyttää samaa tai samankaltaista merkkiä unionin alueella, on tavaramerkin haltijalla oikeus kieltää tämän käyttö. Kielto-oikeus jakautuu kolmeen osa-alueeseen tavaramerkkiasetuksen mukaisesti; identtisyyteen, samankaltaisuuteen ja laajalti tunnettuihin tavaramerkkeihin. Euroopan unionin talouden kannalta kielto-oikeuden rajaaminen on merkityksellistä, sillä tavaramerkkien haltijoille annettu yksinoikeus tavaramerkkeihin ja niiden kanssa samankaltaisiin tavaramerkkeihin voi heikentää kilpailua unionin alueella. Samankaltaisuutta koskevia säännöksiä tulee tulkita tavaramerkkien funktioiden kautta tavaramerkin haltijan ja kolmannen osapuolen käyttäjän intressit huomioiden, mutta myös kuluttajanäkökulmasta siten, ettei kuluttajaa aseteta huonompaan asemaan yksinoikeuden varjolla. Samankaltaisuuden määrittämiseen käytettyjä käsitteitä, kuten sekaannusvaara ja keskivertokuluttaja, on tulkittava asetuksen mukaisesti, vaikkakin Euroopan unionin tuomioistuin on tulkinnut asetusta luomalla myös uusia käsitteitä asetuksen rinnalle. Näitä käsitteitä ei tulisi laventaa tavaramerkin haltijan hyväksi siten, että kilpailu unionin alueella heikkenee. Etenkin samankaltaisuuden laajeneminen aiheuttaa suoja-alueen ulottuvan tapauksiin, missä se heikentää markkinoille pääsyä muilta alalle pyrkiviltä. Laajalti tunnettujen tavaramerkkien osalta samaa alaa ei edellytetä, sillä suoja ulottuu myös erilaisiin tavaroihin ja palveluihin kuin mille tavaramerkin haltija on rekisteröinyt merkkinsä. Euroopan unionin taloudellisten tarkoitusten noudattamiseksi tulee tulkinta rajata välttämättömään siten, että Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut ovat tavaramerkkiasetuksen mukaisia, sekä oikeudenmukaisia. Tällä tavalla taloudellisia heikennyksiä ei synny kuluttajien tai markkinoille pyrkivien puolesta.