Laiva miehisteltiin risteilyn vuoksi : Miten äidinkieliset puhujat ja S2-oppijat tuntevat ja hahmottavat verbijohdoksia?
Hirvikoski, Miika (2020-06-08)
Laiva miehisteltiin risteilyn vuoksi : Miten äidinkieliset puhujat ja S2-oppijat tuntevat ja hahmottavat verbijohdoksia?
(08.06.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062946366
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020062946366
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkin sitä, miten suomea äidinkielenään puhuvat henkilöt ja suomea toisena kielenä yliopistossa opiskelevat henkilöt, jotka suorittavat alempaa korkeakoulututkintoa, tuntevat ja hahmottavat verbejä pyöriä, pyörtää, pyörtyä, pyöräillä, pyörähtää, kahvittaa, kahvitella, tytöttää, tyttöistyä, tyttöillä, tytötellä, miehittää, miehistyä, miehistellä, käsittää, kädettää, kätellä ja käsitellä. Tutkimuksessani olen käyttänyt aineistoa, jonka olen kerännyt kyselylomakkeen ja Webropol-kyselyn avulla. Kyselyni koostuu kahdesta osasta. Ensin informantit vastaavat kyselyssäni jokaisen 18 verbin kohdalla, ovatko he kuulleet verbiä ja tuntevatko he sen merkityksen. Sen jälkeen he selittävät omin sanoin, mitä verbi tarkoittaa.
Tekemäni tutkimuksen perusteella tarkastelemani verbit olivat selvästi tuntemattomampia suomea toisena kielenään opiskeleville kuin suomen äidinkielisille puhujille. Suomea äidinkielenään puhuvat pystyivät tavallisesti päättelemään itsellensä ennestään tuntemattoman sanan merkityksen hyödyntämällä tuntemustaan samankaltaisista sanoista. Suomea toisena kielenä opiskelevat eivät useinkaan pystyneet. Yleisesti ottaen äidinkieliset suomen puhujat hahmottivat verbit samansuuntaisesti sanakirjamääritelmien kanssa. Poikkeuksellinen verbi oli tyttöistyä, joka sai ensisijaiseksi merkityksekseen ’tulla tytöksi’, vaikka sanakirjamääritelmä on ’tulla tyttöenemmistöiseksi’. Merkitykseltään vakiintuneet verbit saivat myös yksittäisiä muista poikkeavia määritelmiä.
Suurin osa merkityksistä, jotka suomea toisena kielenä opiskelevat antoivat pyöräillä-, käsitellä-, kätellä-, kahvitella-verbille, vastasivat hyvin sanakirjamääritelmiä. Muiden verbien kohdalla vastaavuus oli heikompaa. Suomea toisena kielenä opiskelevien antamista eri merkityksistä yksittäisille verbeille ei voi laskea hajontaa vastausten vähäisen määrän vuoksi, äidinkielisten voi. Vähiten hajontaa merkitysten selittämisessä oli verbeillä, jotka olivat merkitykseltään vakiintuneita, yleisesti tunnettuja ja pystyttiin selittämään lyhyesti. Myös verbityyppi, mahdollisten merkitysten lukumäärä ja informantin tapa selittää merkitys vaikuttivat annettujen merkitysten yhteneväisyyteen.
Tutkimukseni perusteella voi lähinnä sanoa vain, että suomea toisena kielenä puhuvat eivät juurikaan tunteneet tutkimiani verbejä. Heidän tavastaan hahmottaa verbien merkityksiä ei voi tehdä suurempia johtopäätöksiä, koska vastauksia saatiin suhteellisen vähän. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että johto-opin opettamiselle olisi tarvetta. Aihetta voisi tutkia lisää niin, että antaisi esimerkiksi informanteille verbit määriteltäviksi valmiissa konteksteissa. Samantapaisen kyselyn voisi teettää myös pidemmällä suomen kielen opinnoissa olevilla henkilöillä, jotta nähtäisiin, miten he tuntevat ja hahmottavat verbijohdoksia verrattuna suomea vähemmän opiskelleisiin.
Tekemäni tutkimuksen perusteella tarkastelemani verbit olivat selvästi tuntemattomampia suomea toisena kielenään opiskeleville kuin suomen äidinkielisille puhujille. Suomea äidinkielenään puhuvat pystyivät tavallisesti päättelemään itsellensä ennestään tuntemattoman sanan merkityksen hyödyntämällä tuntemustaan samankaltaisista sanoista. Suomea toisena kielenä opiskelevat eivät useinkaan pystyneet. Yleisesti ottaen äidinkieliset suomen puhujat hahmottivat verbit samansuuntaisesti sanakirjamääritelmien kanssa. Poikkeuksellinen verbi oli tyttöistyä, joka sai ensisijaiseksi merkityksekseen ’tulla tytöksi’, vaikka sanakirjamääritelmä on ’tulla tyttöenemmistöiseksi’. Merkitykseltään vakiintuneet verbit saivat myös yksittäisiä muista poikkeavia määritelmiä.
Suurin osa merkityksistä, jotka suomea toisena kielenä opiskelevat antoivat pyöräillä-, käsitellä-, kätellä-, kahvitella-verbille, vastasivat hyvin sanakirjamääritelmiä. Muiden verbien kohdalla vastaavuus oli heikompaa. Suomea toisena kielenä opiskelevien antamista eri merkityksistä yksittäisille verbeille ei voi laskea hajontaa vastausten vähäisen määrän vuoksi, äidinkielisten voi. Vähiten hajontaa merkitysten selittämisessä oli verbeillä, jotka olivat merkitykseltään vakiintuneita, yleisesti tunnettuja ja pystyttiin selittämään lyhyesti. Myös verbityyppi, mahdollisten merkitysten lukumäärä ja informantin tapa selittää merkitys vaikuttivat annettujen merkitysten yhteneväisyyteen.
Tutkimukseni perusteella voi lähinnä sanoa vain, että suomea toisena kielenä puhuvat eivät juurikaan tunteneet tutkimiani verbejä. Heidän tavastaan hahmottaa verbien merkityksiä ei voi tehdä suurempia johtopäätöksiä, koska vastauksia saatiin suhteellisen vähän. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että johto-opin opettamiselle olisi tarvetta. Aihetta voisi tutkia lisää niin, että antaisi esimerkiksi informanteille verbit määriteltäviksi valmiissa konteksteissa. Samantapaisen kyselyn voisi teettää myös pidemmällä suomen kielen opinnoissa olevilla henkilöillä, jotta nähtäisiin, miten he tuntevat ja hahmottavat verbijohdoksia verrattuna suomea vähemmän opiskelleisiin.