RIITA VÄLIMIESOIKEUDEN TOIMIVALLASTA - : TARKASTELUSSA VÄLITYSSOPIMUKSEN PÄTEVYYTTÄ, VOIMASSAOLOA JA SOVELTUVUUTTA KOSKEVAT VAHVISTUSKANTEET
Naukkarinen, Maria (2020-08-19)
RIITA VÄLIMIESOIKEUDEN TOIMIVALLASTA - : TARKASTELUSSA VÄLITYSSOPIMUKSEN PÄTEVYYTTÄ, VOIMASSAOLOA JA SOVELTUVUUTTA KOSKEVAT VAHVISTUSKANTEET
(19.08.2020)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020091669936
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020091669936
Tiivistelmä
Väitteet välimiesoikeuden toimivallan puuttumisesta ovat tavallisia. Koska asianosainen luopuu välimiesmenettelyssä oikeudestaan tuomioistuimessa käytävään oikeudenkäyntiin, oikeuksista luopuminen on voitava aina saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vaikka välimiesoikeus voikin lähtökohtaisesti päättää omasta toimivallastaan, oikeussuojasyiden vuoksi tuomioistuimella on aina lopullinen päätösvalta välimiesoikeuden toimivaltaa koskevista kysymyksistä.
Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan välimiesmenettelylain (VML) sallimia välityssopimuksen pätevyyttä, voimassaoloa ja soveltuvuutta koskevia vahvistuskanteita. Vahvistuskanteen tarkoituksena on saada ratkaisu siihen kuuluuko käsillä oleva riitakysymys ratkaistavaksi tuomioistuimessa vai välimiesoikeudessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää ovatko VML:n mahdollistamat vahvistuskanteet ja niiden mahdollisesti synnyttämät rinnakkaisprosessitilanteet ongelmallisia. Lisäksi tavoitteena on arvioida VML:n muutostarvetta vahvistuskanteita koskevan sääntelyn osalta sekä esittää de lege ferenda -kannanottoja, jos muutostarvetta on.
Tutkimuksen kysymyksenasettelu on de lege ferenda -tyyppinen, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös oikeusdogmaattista tutkimustapaa. Tutkielmassa käytetään lisäksi avustavana instrumenttina oikeusvertailevaa lähestymistapaa. Oikeusvertaileva tarkastelu keskittyy hiljattain uudistettuun Ruotsin välimiesmenettelylakiin sekä UNCITRAL mallilakiin, joita pyritään hyödyntämään perusteltuja de lege ferenda -kannanottoja esittäessä tulevaa VML:n uudistusta silmällä pitäen.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että VML:n sallimaa lähes rajoittamatonta oikeutta vahvistuskanteen nostamiseen välimiesmenettelyn aikana voidaan pitää ongelmallisena. Asianosaisen oikeutta vahvistuskanteen nostamiseen tulisi rajoittaa siten, että välimiesoikeuden toimivalta voitaisiin saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi ainoastaan silloin, jos välimiesoikeus antaa positiivisen toimivaltapäätöksen.
Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan välimiesmenettelylain (VML) sallimia välityssopimuksen pätevyyttä, voimassaoloa ja soveltuvuutta koskevia vahvistuskanteita. Vahvistuskanteen tarkoituksena on saada ratkaisu siihen kuuluuko käsillä oleva riitakysymys ratkaistavaksi tuomioistuimessa vai välimiesoikeudessa. Tutkielman tavoitteena on selvittää ovatko VML:n mahdollistamat vahvistuskanteet ja niiden mahdollisesti synnyttämät rinnakkaisprosessitilanteet ongelmallisia. Lisäksi tavoitteena on arvioida VML:n muutostarvetta vahvistuskanteita koskevan sääntelyn osalta sekä esittää de lege ferenda -kannanottoja, jos muutostarvetta on.
Tutkimuksen kysymyksenasettelu on de lege ferenda -tyyppinen, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös oikeusdogmaattista tutkimustapaa. Tutkielmassa käytetään lisäksi avustavana instrumenttina oikeusvertailevaa lähestymistapaa. Oikeusvertaileva tarkastelu keskittyy hiljattain uudistettuun Ruotsin välimiesmenettelylakiin sekä UNCITRAL mallilakiin, joita pyritään hyödyntämään perusteltuja de lege ferenda -kannanottoja esittäessä tulevaa VML:n uudistusta silmällä pitäen.
Tutkielman johtopäätöksenä on, että VML:n sallimaa lähes rajoittamatonta oikeutta vahvistuskanteen nostamiseen välimiesmenettelyn aikana voidaan pitää ongelmallisena. Asianosaisen oikeutta vahvistuskanteen nostamiseen tulisi rajoittaa siten, että välimiesoikeuden toimivalta voitaisiin saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi ainoastaan silloin, jos välimiesoikeus antaa positiivisen toimivaltapäätöksen.