Isällä on omakin elämä : vanhemmuus Eve Hietamiehen romaanissa Yösyöttö

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tutkin vanhemmuuden sukupuolittuneisuutta ja sukupuolisopimuksen vaikutusta identiteetteihin Eve Hietamiehen romaanissa Yösyöttö (2010). Kysyn, miten vanhemmuutta Yösyötössä sukupuolitetaan eli millainen vanhemmuuden sukupuolisopimus romaanissa vallitsee ja miten se muotoutuu. Jatkokysymyksenä kysyn, miten muotoutunut sukupuolisopimus vaikuttaa romaanin päähenkilön vanhemmuuteen ja identiteettiin.

Tutkimukseni teoreettinen viitekehys nojaa Jacques Derridan teoriaan performatiivisista ilmauksista, ja tutkin vanhemmuuden sukupuolittuneisuutta performatiivisena ilmauksena, jonka Yösyöttö sekä tuottaa että jota se noudattaa. Yvonne Hirdmanin sukupuolisopimuksen käsitteen avulla pureudun performaatioiden sukupuolittuneisuuteen kulttuurisena konstruktiona, ja sukupuolisopimuksen vaikutusta identiteetteihin tutkin Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuutta ja siihen liittyvää identiteettiproblematiikkaa käsittelevien teorioiden kautta.

Tutkielma osoittaa, että Yösyöttö sukupuolittaa vanhemmuuden alusta asti tiukasti kahteen kategoriaan: hoivaavaan äitiyteen ja ei-hoivaavaan isyyteen. Arjen kuvauksissa tapahtuva sukupuolisopimuksen toisto vakiinnuttaa syntyvät isän ja äidin roolit vakaiksi identiteettikategorioiksi, jotka vaikuttavat romaanin henkilöhahmojen toimintaan. Luonnollistuneiden kulttuuristen konstruktioiden aiheuttamat sisäiset ja ulkoiset paineet aiheuttavat sen, että päähenkilömiehen identiteetti ajautuu kriisiin, kun hän yllättäen joutuu yksinhuoltajaksi. Yösyötössä vallitsevan sukupuolisopimuksen puitteissa hoivaava rooli ei ole miehelle mahdollinen, ja romaanin päähenkilö joutuu arvioimaan uudelleen käsityksiään maskuliinisuudesta ja siitä, mikä tekee miehestä miehen.