Iän vaikutus lisääntymismenestykseen lintujen varhaisina elinvuosina – hypoteeseja ja proksimaattisia syitä

Abstract

Tutkimuksissa on havaittu, että lintujen lisääntymiskyky paranee iän myötä saavuttaen huippunsa keski-iässä, minkä jälkeen lisääntymiskyky usein heikkenee vanhuuden senesenssin myötä. Nuoret yksilöt aloittavat myöhemmin pesinnän, epäonnistuvat useammin pesinnässä, tuottavat vähemmän ja pienempiä munia ja kasvattavat vähemmän poikasia lentokykyisiksi asti kuin vanhemmat ja kokeneemmat yksilöt. Tätä ilmiötä selittävät hypoteesit on jaettu kolmeen pääryhmään: fenotyyppien asteittainen ilmaantuminen tai häviäminen, ikään liittyvä kelpoisuuden paraneminen ja lisääntymispanoksen optimointi.

Tämän pro gradun tarkoituksena on koota uudempien tutkimusten tieto, mistä lintujen pesimämenestyksessä havaittava paraneminen iän myötä johtuu, ja tarkastella eri hypoteeseja ja niiden todistusaineistoja. Kerättyä kirjallisuusaineistoa tarkastelen kolmen hypoteesien pääryhmän mukaan: mitkä hypoteesit keräävät eniten kannatusta uudempien tutkimusten valossa ja millaiset proksimaattiset mekanismit näiden hypoteesien taustalle paljastuvat. Pro gradu -tutkielmani aineistona käytin vuosina 1995-2020 julkaistuja artikkeleita, jotka käsittelivät iän vaikutusta lintujen lisääntymiseen.

Tutkimuksissa eniten saivat kannatusta ikään liittyvän kykyjen paranemisen hypoteesit. Hypoteesit eivät olleet toisiaan poissulkevia ja saattoivat siten toimia samanaikaisesti populaatiossa, mutta niiden suhteellinen tärkeys vaihteli riippuen eri lajien erilaisista elinkierroista, pariutumisjärjestelmistä, ravintotottumuksista jne. Populaatiotasolla havaittuja lisääntymiskyvyn parannuksia iän myötä voisi kuvailla lisääntymispopulaation huonolaatuisten fenotyyppien poistumisen ja yksilötason tiettyjen iän ja kokemuksen myötä karttuvien taitojen yhteisvaikutuksena, johon ravinnetilanne ja muut ympäristöolosuhteet vaikuttavat.

Studies have found that the reproductive succes of birds improves with age, reaching its peak in middle age, after which the reproductive capacity often deteriorates with senescence in old age. Young individuals start nesting later, fail more often to nest, produce fewer and smaller eggs, and raise fewer fledglings than older and more experienced individuals. The hypotheses explaining this phenomenon are classified in three major groups: progressive appearance or disappearance of phenotypes, age-related improvements of competence, and optimization of reproductive effort.

The purpose of this master's thesis is to gather information from more recent studies on the reason for the improvement in bird nesting success with age and to examine different hypotheses and their evidence. I examine the collected literature according to three major groups of hypotheses: which hypotheses assemble the most support in the light of recent research and what proximal mechanisms underlie these hypotheses. As material for my master’s thesis, I used articles published between 1995 and 2020 that dealt with the effect of age on bird reproduction.

In the studies, the hypotheses of age-related improvements of competence were most supported. The hypotheses were not mutually exclusive and thus could operate simultaneously in the population, but their relative importance varied depending on the different life cycles, mating systems, dietary habits, etc. of the species, which is affected by the nutrient situation and other environmental conditions.