SEXUELLT ANTASTANDE OCH SEXUELLT OFREDANDE : Mot en utvidgad kriminalisering i den finska strafflagen

Abstract

I Finland kriminaliserades sexuellt antastande år 2014 i strafflagens 20 kapitel 5a §. Bestämmelsen var en viktig förändring för att trygga den sexuella självbestämmanderätten. Kriminaliseringen omfattade endast fysiska sexuella trakasserier och alla andra handlingar förutom beröringar föll utanför paragrafens tillämpningsområde. Ursprungligen föreslogs en mer omfattande bestämmelse som skulle innefatta även verbala och icke-verbala sexuella trakasserier. Förslaget slog inte igenom då bestämmelsen ansågs för oexakt formulerad ur legalitetsprincipens synvinkel. Därutöver har Finlands snävare paragraf kritiserats i rättslitteraturen eftersom att sexuellt våld inte uppmärksammades i lagberedningen och paragrafen uppfyller inte Istanbulkonventionens (Europarådets konvention om förebyggande och bekämpning av våld mot kvinnor och av våld i hemmet) förutsättningarna om sexuella trakasserier. Sexuella trakasserier har än en gång lyfts fram i och med att en totalreform av sexualbrottslagstiftningen är i gång. Regeringens proposition förbereds som bäst som grundar sig på justitieministeriets betänkanden där en mer omfattande paragraf har föreslagits om sexuellt antastande.

I Sverige har sexuellt ofredande reglerats ända sedan brottsbalkens tillkomst år 1965. I Sverige stadgas om sexuellt ofredande i brottsbalkens 6 kapitel 10 § som täcker alla former av sexuella trakasserier och tryggar den sexuella integriteten. Sveriges sexualbrottslagstiftning kan uppfattas mer framskridande i förhållande till Finlands sexualbrottslagstiftning. Tillämpningen av den svenska paragrafen om sexuellt ofredande begränsas av ett krav på att handlingen ska ha en sexuell inriktning. Kravet har orsakat en snävare tillämpning av bestämmelsen än förväntat och kravet har även orsakat oklarheter i paragrafens tillämpning. Den svenska paragrafen uppfyller däremot Istanbulkonventionens förutsättningar, vilket inte den finska paragrafen gör i nuläget.

Avhandlingen är utförd med en rättsdogmatisk metod som tar hjälp av rättsjämförelse för att besvara forskningsfrågan. I avhandlingen granskas hur paragraferna sexuellt ofredande och sexuellt antastande har förverkligats i Finland och i Sverige och hur paragraferna tillämpas i praktiken. Avhandlingen avser att genom rättsjämförelsen kunna visa att en mer omfattande paragraf om sexuellt ofredande är möjlig att stiftas även i Finland, även om den svenska paragrafen har egna brister. Materialet som har använts i avhandlingen är till största del offentligt tryck samt finsk och svensk rättslitteratur.

Seksuaalinen ahdistelu kriminalisoitiin Suomessa vuonna 2014 rikoslain 20. luvun 5a §:ssä. Säännös oli tärkeä muutos seksuaalisen itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi. Kriminalisointi käsitti ainoastaan fyysisen seksuaalisen häirinnän ja siten kaikki muut teot, koskettelua lukuun ottamatta, jäivät pykälän soveltamisen ulkopuolelle. Alun perin ehdotettiin kattavampaa säännöstä, joka olisi kattanut myös sanallisen ja ei-sanallisen seksuaalisen häirinnän. Ehdotusta ei hyväksytty, sillä säännöstä pidettiin liian epätäsmällisenä laillisuusperiaatteen näkökulmasta. Lisäksi Suomen suppeaa pykälää on kritisoitu oikeuskirjallisuudessa, sillä seksuaalista väkivaltaa ei huomioitu lainvalmisteluissa eikä pykälä myöskään täytä Istanbulin sopimuksen (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta) asettamiaan vaatimuksia koskien seksuaalista häirintää. Seksuaalinen häirintä on nostettu esille uudestaan rikoslain seksuaalirikossäännösten kokonaisuudistuksen yhteydessä. Parhaillaan hallitus valmistelee esitystä, joka perustuu oikeusministeriön esitykseen, jossa ehdotetaan kattavampaa pykälää seksuaalisesta ahdistelusta.

Ruotsissa seksuaalinen häirintä on säännelty jo vuodesta 1965 lähtien Ruotsin rikoslaissa (brottsbalken). Ruotsissa seksuaalisesta häirinnästä säädetään kyseisen lain 6. luvun 10 §:ssä, joka kattaa seksuaalisen häirinnän kaikki muodot ja turvaa seksuaalisen loukkaamattomuuden. Ruotsin seksuaalirikossäännöksiä voidaan pitää Suomeen verrattuna edistyneempinä. Ruotsalaisen pykälän soveltamista rajataan vaatimuksella, että teolla tavoitellaan seksuaalista nautintoa. Vaatimus on aiheuttanut säännöksen suppeamman soveltamisen, ja vaatimus on myös aiheuttanut epäselvyyksiä pykälän soveltamisessa. Kyseinen pykälä täyttää kuitenkin Istanbulin sopimuksen asettamat vaatimukset, joita Suomen pykälä ei tällä hetkellä täytä.

Tutkielma on tehty lainopillisella metodilla, joka hyödyntää oikeusvertailua tutkielmakysymykseen vastaamiseksi. Tutkielmassa tutkitaan, miten seksuaalisen häirinnän ja seksuaalisen ahdistelun pykälät on toteutettu sekä Suomessa että Ruotsissa, ja miten pykäliä sovelletaan käytännössä. Tutkielman tavoite on näyttää oikeusvertailun avulla, että kattavamman pykälän säätäminen seksuaalisesta häirinnästä on mahdollista myös Suomessa, vaikka Ruotsin pykälällä onkin omat haasteensa. Tutkielmassa käytetyt lähteet koostuvat pääosin virallislähteistä sekä suomalaisesta ja ruotsalaisesta oikeuskirjallisuudesta.