Vaarallisuuden huomioiminen rangaistusseuraamuksissa Suomen rikoslainsäädännössä : rikoksentekijän perus- ja ihmisoikeuksien ja yhteiskunnan turvallisuuden yhteensovittamisesta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan rikoksentekijän vaarallisuuden huomioimista Suomen nykypäivän rikosseuraamusjärjestelmässä, erityisesti elinkautisvankien vapauttamisharkinnassa ja sen perus- ja ihmisoikeudenmukaisuutta. Rikoksentekijöitä on määritelty vaarallisiksi ja tehty vaarattomaksi uusintarikollisuuden estämiseksi ja yhteiskunnan turvallisuuden suojaamiseksi rikoslainsäädännöllisin keinoin 1930-luvulta lähtien. Tutkielman kirjoittamisen aikaan valtioneuvoston käsittelyssä on ollut vuoden 2019 hallitusohjelman tavoite vaarallisten elinkautisvankien vapauttamismenettelyn kehittämisestä. Rikoksentekijän vaarallisuuden arvioinnissa käytetään apuna väkivaltariskiarviota, joka nimensä mukaisesti ennustaa rikoksentekijän väkivaltaisen käyttäytymisen riskiä. Väkivaltariskiarvio on tehtävä jokaiselle elinkautisvangille vapauttamisharkinnan yhteydessä ja sen tekeminen on myös yhdistelmärangaistukseen tuomitsemisen edellytys. Nykyisen lainsäädännön ongelmana on nähty erityisesti väkivaltariskiarvion epämääräinen asema osana elinkautisvangin vapauttamisharkintaa. Tutkielman pääkysymyksenä on, mitä vaatimuksia perus- ja ihmisoikeusjärjestelmä asettaa vaarallisuuden huomioivalle rikoslainsäädännölle ja miten Suomen nykyinen rikosseuraamusjärjestelmä vastaa näihin vaatimuksiin. Vankeusrangaistus rajoittaa siihen tuomitun perus- ja ihmisoikeutena tunnettua oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja tätä oikeutta rajoitetaan entisestään silloin, kun eristäminen tai sen jatkaminen perustuu rikoksentekijän vaarallisuuteen. Tätä rajoitusta punnitaan suhteessa valtion velvollisuuteen suojella yhteiskunnan muitten asukkaitten elämää ja turvallisuutta ja arvioidaan, onko vaarallisuuden paremmin huomioivalle rikoslainsäädännölle perusteita. Tutkimuskysymystä lähestytään pääasiallisesti valtiosääntö- ja rikosoikeusteoreettisen lainopin kautta. Lähdeaineistona tutkielmassa käytetään kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta ja aihetta koskevaa lainsäädäntö- ja lainvalmisteluaineistoa. Tärkeässä asemassa on lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä perusoikeusjärjestelmään sisältyvät perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään vaarallisia rikoksentekijöitä ja uusintarikollisuutta koskevaa empiiristä tutkimusaineistoa ja tilastotietoja. Tutkielmassa katsotaan, että Suomen nykyinen lainsäädäntö vastaa suhteellisen hyvin perus- ja ihmisoikeuksien sille asettamiin vaatimuksiin, eikä epävarmalle ja eettisesti ongelmalliselle vaarallisuuden arvioinnille tulisi antaa nykyistä suurempaa painoarvoa elinkautisvankien vapauttamisharkinnassa. Nykylainsäädännön suurimmat ongelmallisuudet liittyvät lain täsmällisyyteen, joka vaatisikin tarkennusta rikoksentekijän vaaralliseksi määrittelyn ja sen huomioimisen vapauttamisharkinnassa osalta.