Maksukyvyttömyys konkurssin edellytyksenä erityisesti koronapandemian vaikutusten sääntelyssä

Abstract

Keväästä 2020 lähtien Suomessa vallitsi koronapandemian takia poikkeukselliset olot ja monien yritysten taloudelliset tilanteet heikentyivät. Vaikeuksissa olevien yritysten avuksi säädettiin konkurssilain väliaikaisia muutoksia mahdollisen konkurssiaallon estämiseksi. Lähtökohtaisesti konkurssiedellytyksenä on maksukyvyttömyys, jonka toteennäyttäminen onnistuu joko konkurssilaissa säädetyllä legaalisella maksukyvyttömyydellä tai maksukyvyttömyysolettamilla. Olettamat on säädetty ennen kaikkea helpottamaan velkojan näyttötaakkaa ja eniten käytetty olettama pitää sisällään velallisen mahdollisuuden lähettää konkurssiuhkainen maksukehotus viikon määräajalla. Konkurssilakiin tehdyt väliaikaiset muutokset voidaan jakaa kolmeen osaan; ensimmäisellä ja toisella rajoitettiin kyseisen laiminlyödyn konkurssiuhkaisen maksukehotuksen käyttöä maksukyvyttömyysolettamana kokonaan ja kolmannella niin sanotulla siirtymäsäännöksellä viikon määräaika muutettiin kuukauden pituiseksi.

Tutkielman tavoitteena on aluksi esittää yleiskatsaus konkurssilain maksukyvyttömyysedellytyksen ja -olettamien sisällöstä sekä tämän jälkeen selvittää konkurssilain väliaikaisten muutosten merkitystä ja arvioida muutosten vaikutuksia ja tarpeellisuutta. Näiden ohella tutkielmassa pohditaan esimerkiksi tilapäisen maksukyvyttömyyden määritelmää sekä velallisen velvollisuutta itse hakeutua konkurssiin. Koronapandemian myötä säädetyt muutokset tehtiin nopealla aikataululla, mistä syystä vaikutusten laajempi tarkastelu on aiheellista, jotta pystytään hahmottamaan muutosten merkittävyyttä eri osa-alueilla. Tutkielmassa käytetty päämetodi on lainoppi, minkä lisäksi menetelmänä on hyödynnetty oikeustaloustieteellistä analyysia ja de lege ferenda -tutkimusta. Metodi on osin myös tekninen arvioitaessa muutosten käytännön vaikutusta tuomioistuinten toimintaan.

Tutkielman perusteella voidaan huomata, ettei muutoksia ole tehty maksukyvyttömyyden määritelmään, konkurssimenettelyyn tai muihin lakeihin, kuten osakeyhtiölakiin tai rikoslakiin. Pitkään jatkuneet muutokset voivat aiheuttaa ongelmia takaisinsaanteihin sekä pitkittää konkurssimenettelyjä rikosepäilyjen vuoksi. Taloudellisesta näkökulmasta muutokset ovat ristiriitaisia markkinatalouden tehokkuuden kannalta. Sekä konkurssimenettelyn aloittaminen että menettelyyn vaihto ovat vaikeutuneet. Tutkielman perusteella ei kuitenkaan nähdä tarpeellisena koronapandemian tilanteessa säätää velalliselle velvollisuutta oma-aloitteisesti hakeutua konkurssimenettelyyn. Tehdyt muutokset arvioidaan sinänsä välttämättömiksi, vaikka niissä ei ole tarpeellisessa määrin otettu huomioon maksukyvyttömyyteen johtaneita syitä tai tilapäisyyttä. Suoraan koronapandemiaa ei voida mieltää tilapäiseksi ajanjaksoksi. Yhtenä vaihtoehtoisena muutoksena koronapandemian vaikutusten sääntelyyn esitetään muutaman kuukauden pituista yleistä rauhoitusaikaa taloudellisten asioiden järjestelylle. Näin olisi saatu erotettua tilapäinen maksukyvyttömyys sekä sellaiset velalliset, joiden vaikeudet eivät johdu koronapandemiasta.