Momentum-ilmiö Helsingin pörssin suuryhtiöissä 2000-luvulla : implikaatiot markkinan tehokkuudelle
Leinonen, Anton (2021-06-10)
Momentum-ilmiö Helsingin pörssin suuryhtiöissä 2000-luvulla : implikaatiot markkinan tehokkuudelle
Leinonen, Anton
(10.06.2021)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061537508
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061537508
Tiivistelmä
Erilaisten sijoitusstrategioiden mahdolliset ylituotot ovat kestopuheenaihe sijoitusammattilaisten keskuudessa ja rahoitusmarkkinoiden taloustieteen tutkimuskirjallisuudessa. Eräs paljon tutkittu ja huomiota herättänyt sijoitusstrategia on niin sanottu momentum-strategia, joka perustuu viime aikoina vahvasti nousseiden osakkeiden ostamiseen tai vahvasti laskeneiden osakkeiden lyhyeksi myymiseen. Tässä tutkielmassa esitellään momentum-ilmiötä käsittelevää rahoitusteoreettista tutkimusta ja tarkastellaan empiirisesti momentum-strategioiden tuottoja ja riskitasoja Helsingin pörssin suuryhtiöissä 2000-luvulla. Tuloksia verrataan rahoituksen taloustieteen empiirisiin tutkimustuloksiin momentum-ilmiöstä. Lisäksi tuloksia selitetään rahoitusalan taloustieteen tunnetuimpien koulukuntien, eli modernin portfolioteorian, behavioraalisen rahoitusteorian ja adaptiivisten markkinoiden hypoteesin, puitteissa.
Tutkimielman keskeinen havainto on, että Helsingin pörssin suuryhtiöiden osakkeiden hintakehityksessä on ollut havaittavissa momentum-ilmiötä 2000-luvulla. Viimeisen vuoden aikana eniten nousseiden osakkeiden havaitaan tuottaneen keskimäärin merkittävästi enemmän kuin Helsingin pörssin yleisindeksin seuraavan kuukauden aikahorisontilla, eivätkä ylituotot selity momentum-osakkeiden markkinaa korkeammalla riskitasolla. Riskitason mittauksessa hyödynnetään rahoitusteoriassa yleisesti käytettyjä mittareita kuten Sharpen suhdelukua, drawdowneja ja beta-kerrointa.
Tutkielman empiirisessä luvussa ja aiemmasta tutkimuskirjallisuudessa tehtyjen havaintojen tulkitaan olevan ristiriidassa tehokkaiden markkinoiden hypoteesin kanssa. Behavioraalisen rahoitusteorian piirissä esitettyjen teoreettisten mallien, jotka perustuvat empiirisiin havaintoihin sijoittajakäyttäytymisestä, tulkitaan uskottavimmiksi selityksiksi empiirisille tutkimustuloksille.
Tutkimielman keskeinen havainto on, että Helsingin pörssin suuryhtiöiden osakkeiden hintakehityksessä on ollut havaittavissa momentum-ilmiötä 2000-luvulla. Viimeisen vuoden aikana eniten nousseiden osakkeiden havaitaan tuottaneen keskimäärin merkittävästi enemmän kuin Helsingin pörssin yleisindeksin seuraavan kuukauden aikahorisontilla, eivätkä ylituotot selity momentum-osakkeiden markkinaa korkeammalla riskitasolla. Riskitason mittauksessa hyödynnetään rahoitusteoriassa yleisesti käytettyjä mittareita kuten Sharpen suhdelukua, drawdowneja ja beta-kerrointa.
Tutkielman empiirisessä luvussa ja aiemmasta tutkimuskirjallisuudessa tehtyjen havaintojen tulkitaan olevan ristiriidassa tehokkaiden markkinoiden hypoteesin kanssa. Behavioraalisen rahoitusteorian piirissä esitettyjen teoreettisten mallien, jotka perustuvat empiirisiin havaintoihin sijoittajakäyttäytymisestä, tulkitaan uskottavimmiksi selityksiksi empiirisille tutkimustuloksille.