Avioehtosopimuksen pätemättömyys

Abstract

Tutkielmassa selvitetään, millaisilla avioliittolakiin kirjatuilla perusteilla avioehtosopimus voi osoittautua pätemättömäksi ja onko pätemättömyys korjattavissa. Lisäksi tutkielmassa on käsitelty osituksen esisopimusta ja pohdittu sen käyttöalaa suhteessa avioehtosopimukseen. Tutkielma sisältää myös luvun siitä, kuinka osituksessa tulee huomioida pätemättömäksi osoittautunut avioehtosopimus ja kuinka toisaalta osituksen esisopimuksella voidaan vaikuttaa puolisoiden välisiin varallisuussuhteisiin. Myös sopimusten käyttöarvo vuonna 1988 mahdolliseksi tulleessa osituksen sovittelussa on huomioitu. Suomen oikeusjärjestelmässä vallitsee sopimusvapauden periaate. Sopimusvapaus sisältää oikeuden päättää kenen kanssa, minkä sisältöisiä ja missä muodossa sopimuksia tekee. Avioliittolaki (1929/234) muodostaa tähän pääsääntöön poikkeuksen avioehtosopimusta koskevalla sääntelyllä. Avioehto on tiukan määrämuotoinen ja lailla sisällöllisesti rajoitettu sopimustyyppi, joka rajoittaa puolisoiden mahdollisuuksia sopia varallisuusoloistaan. Mikäli lain asettamista ehdoista on poikettu, rasittaa avioehtoa pätemättömyysperuste, joka mitätöi sopimuksen aiotut oikeusvaikutukset. Koska avioehdon pätevyyttä ei tarkisteta minkään instanssin toimesta avioliiton aikana, on avioehdon pätevyys ositukseen kuuluva kysymys. Tutkielmassa on lisäksi suunnattu katse ositussopimukseen, joka on täysin sääntelemätön sopimusinstrumentti ja palauttaa siten yleisen sopimusvapauden myös puolisoiden välille. Tutkielma koostuu perinteisestä oikeusdogmaattisesta tutkimuksesta ja se pyrkii siten analysoimaan ja systematisoimaan voimassa olevaa oikeutta. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty oikeusvertailevan metodin keinoja systematisoinnin tukena. Tärkeimmät lähteet ovat suomalaisen oikeuskirjallisuuden monografioita ja artikkeleita, lisäksi tutkimuksessa on käytetty korkeimman oikeuden ratkaisuja selvittämään voimassa olevan oikeuden tulkintaa ja ratkaisukäytäntöjä. Keskeisinä johtopäätöksinä havaitaan, että vaikka avioehtosopimus osoittautuisi pätemättömäksi, voi pätemättömyys tietyissä olosuhteissa myös korjaantua. Tällöin edellytetään, että avioehtoa rasittaa muotovirhe, eikä puolisoiden tahdonmuodostuksen yksimielisyyttä ole syytä epäillä. Rekisteröimättömyyden tai sisältövirheen vuoksi pätemätön avioehto sen sijaan voi tulla kyseeseen osituksen esisopimuksena, jolloin aiotut vaikutukset voidaan saattaa voimaan inter partes. Näin ollen joustamattomasta lainsäädännöstä huolimatta voidaan todeta, että pätemätöntä avioehtosopimusta on mahdollista hyödyntää siten, että puolisoiden tavoittelemat oikeusvaikutukset saavutetaan.