Kohti itsenäistä syyttäjäprofessiota: Syyttäjätyön muutos ja muutoksen ajurit Suomen itsenäisyyden aikana.

Abstract

Tässä opinnäytetyössä kuvataan syyttäjän työn kehittymistä Suomessa vuosina 1917-2019. Tutkimuksessa halutaan selvittää, miten syyttäjän työ on muuttunut reilun sadan vuoden aikana ja mitkä tekijät selittävät muutosta. Työn ajallinen rajaus Suomen itsenäistymisestä alkavana perustuu valtakunnan ylimmän syyttäjän rooliin - tuolloin oikeuskanslerista tehtiin virallisesti Suomen ylin syyttäjä. Työn ajallinen rajaus vuoden 2019 loppupuolelle asti perustuu puolestaan viimeisimpään suureen rakenteelliseen muutokseen, eli yhden yhtenäisen Syyttäjälaitoksen perustamiseen. Näiden kahden suomalaista syyttäjäntyötä merkittävästi koskeneiden tapahtumien väliin jää kiinnostava reilun sadan vuoden pituinen ajanjakso, jossa rakenteet vaihtuivat nimismiespiireistä ensin kihlakuntiin ja sitten suurempiin alueellisiin virastoihin.

Käsillä oleva tutkimus on oikeushistoriallinen, eli tutkittavaa ilmiötä, syyttäjäprofession kehittymistä Suomen itsenäisyyden aikana, tarkastellaan osana yhteiskunnallista kehitystä ja työ on toteutettu oikeushistorian metodein. Aineistona on käytetty mahdollisimman paljon aikalaiskirjallisuutta tieteellisen kirjallisuuden lisäksi. Työn teoreettisina silmälaseina käytetään professioille tyypillisiä ominaispiirteitä, kuten profession vaatimaa tutkintoa ja koulutusta, ammattietiikkaa sekä järjestäytyneisyyttä. Oikeushistorian näkökulmasta tutkimuksessa ollaan kuitenkin erityisen kiinnostuneita myös oikeusjärjestelmässä tapahtuneista muutoksista, joilla on ollut vaikutusta syyttäjien työhön ja tehtävänkuvan mahdollisiin muutoksiin kulloisenakin ajanjaksona.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että syyttäjien ydintehtävä on pysynyt läpi vuosien samana – syyttäjien tehtävänä on rikosvastuun toteuttaminen. Syyttäjien rooli suomalaisessa rikosprosessijärjestelmässä on kuitenkin muuttunut nimismiespiirien ajan inkvisitorisen järjestelmän sivuroolista keskeiseen ja aktiiviseen rooliin akkusatorisessa rikosprosessijärjestelmässä. Useat lainsäädännölliset ja yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet tarkasteltavana ajanjaksona syyttäjien työn vaatimuksiin ja työkuormaan. Nimismiespiirien aikakauden sekatyömiehinä toimineista nimismiehistä ollaan kuljettu kohti selkeämpää syyttäjäprofessiota, jolla on vahva identiteetti ja koulutusjärjestelmä ja jossa eettiset ohjeet tuovat selkänojaa yhä kansainvälistyvämmässä ja yhteistyötaitoja vaativammassa työnkuvassa.