Eläinten oikeudellista asemaa määrittelevä argumentaatio eläinten oikeuksien puolesta ja vastaan

Abstract

Eläinten oikeudet ovat lähivuosina saaneet aiempaa enemmän huomiota ja alkaneet saamaan enemmän jalansijaa myös oikeustieteellisessä keskustelussa. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen on eläinten tämänhetkinen oikeudellinen asema ja millaisin keinoin sitä olisi mahdollista tulevaisuudessa parantaa.

Tutkin aihetta kolmesta näkökulmasta, joista käsin esitän argumentteja eläinten oikeuksien puolesta ja vastaan. Ensimmäinen näkökulma käsittelee oikeussubjektiviteettia, joka muodostaa eläinoikeudessa keskeisen ongelman, sillä eläimet eivät oikeusjärjestyksessämme ole oikeussubjektin asemassa, eivätkä oikeustoimikelpoisia, eli kelvollisia subjektiivisten oikeuksien haltijoiksi. Eläimillä ei siis ole oikeuksia sanan perinteisessä juridisessa merkityksessä, vaan niiden intressejä suojellaan lainsäädännössä ihmisten velvollisuuksien välityksellä. Toinen näkökulma koskee ihmisoikeuksia ja ihmiskeskeistä sääntelyä ja sen asettamia rajoituksia ja mahdollisuuksia eläinten oikeuksille. Ihmisen säätämien lakien taustalla vaikuttaa aina ihmisten intressit, jotka eivät välttämättä palvele muiden intressejä. Kolmanneksi olen valinnut luonnon oikeuteen liittyvät näkökulmat, ja tässä yhteydessä eläinten asemaa ja oikeuksia tutkitaan osana luontoa ja sen ekosysteemejä.

Tutkielma perustuu lainopilliseen metodiin. Tutkimuksen kohteena on eläimiä ja niiden kohtelua koskevan voimassa olevan lainsäädännön sisältö ja sitä koskevat erilaiset muutosehdotukset. Lakien esityöt ovat myös apuna eläinten oikeudellisen aseman selvittämisessä. Eläinten oikeuksia puoltavia ja vastustavia argumentteja esitellään aiheeseen liittyvän oikeuskirjallisuuden avulla. Eläimiä koskevassa oikeudellisessa tutkimuksessa on juridisen kirjallisuuden lisäksi olennaisessa asemassa myös eläimiä ja niiden ominaisuuksia koskeva tieteellinen tutkimus.

Tutkielmassa on tultu johtopäätökseen, jonka mukaan eläinten oikeuksien parantamiseksi vaaditaan ensinnäkin lainsäädännön päivittämistä ajan tasalle ja tehokkaampia keinoja lainsäädännön täytäntöönpanoon. Eläimiä ja niiden oikeuksia koskevan tiedon lisääntyminen ja eläinoikeuden nouseminen osaksi oikeudenalojen kirjoa ovat tärkeitä vauhdittajia tämän muutoksen tiellä. Subjektiivisten oikeuksien takaaminen eläimille vaatisi uudenlaista oikeusnormien tulkintaa ja perinteisten juridisten käsitteiden uudelleenmäärittelyä. Eläinten etujen parempi huomioiminen oikeusprosessissa olisi kuitenkin tärkeää ja mahdollista nykyisenkin sääntelyn puitteissa. Ihmisoikeuksien ja ihmiskeskeisen sääntelyn osalta lopputulos on hieman monimutkainen. Ihmisten intressejä ensi sijassa palvelevat oikeudelliset säännökset eivät välttämättä ole paras keino eläinten aseman parantamiseen, mutta toisaalta ne voivat olla paras keino saada ihmiset toimimaan ainakin jollain tasolla eläinten kannalta edullisemmin. Luonnonoikeuksien hyvänä puolena taas on sen lähtökohdat, joissa tunnustetaan eläinten itseisarvo ja lajien tasa-arvoinen asema, jolloin oikeudet perustuvat yksilöiden ja lajien todellisiin ominaisuuksiin ja intresseihin.